Oikaisuvaatimus joka vetää hiljaiseksi

Ilkka Levä, metrosotkuihin perehtynyt Helsingin yliopiston tutkija, joka on haastatteluissa useaan otteseen nostanut tikun nokkaan HKL:n tiedotusongelmat, lähetti sähköpostia. Meili kokonaisuudessaan tässä alla, tutkijan luvalla tietysti. Kyseinen kirje löytyy nyt myös kaupungin kirjaamosta sekä HKL-johtokunnan jäsenien sähköpostilaatikoista.

En ole lakimies, mutta tuntuu erittäin asialliselta tekstiltä. Mielenkiinnolla odotan miten HKL reagoi. Päivämäärä muistiin.

 

Oikaisuvaatimus

HKL-liikelaitoksen johtokunta

Päätös, jota oikaisuvaatimus koskee

HKL-liikelaitoksen johtokunnan päätös 4.6.2012 (105 §), Metron automatisointia koskevan etenemissopimuksen hyväksyminen.

Oikaisuvaatimus

Päätös on kumottava ja todettava, että HKL-liikelaitoksen johtokunnan päätös samassa asiassa 16.5.2012 (92 §) jää voimaan sellaisenaan.

Oikaisuvaatimuksen peruste

Oikaistavaksi vaadittu päätös on lainvastainen ja johtokunta on ylittänyt toimivaltansa.

Lainvastaisuus

Päätöksessä on kysymyksessä kaupungin, Siemens SAS:n ja Siemens Osakeyhtiön (myöhemmin tässä oikaisuvaatimuksessa Siemens) kanssa tehdyn hankintasopimuksen muuttaminen.

Hankintasopimus on syntynyt erityisalojen hankintalain (Laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista 30.3.2007/349), Euroopan unionin säännösten (mainittu em. lain 1 §:ssä) sekä Helsingin kaupungin hankintasäännösten mukaisen kilpailutusmenettelyn perusteella. Menettelynä on ollut lain 349 4 §:n mukainen neuvottelumenettely, joka on avoin halukkaille toimittajille, joiden kesken hankintapäätös tehdään.

Tehdyn sopimuksen muuttaminen ei ole lainmukaista, vaan sopimus on purettava ja muutettu julkinen hankinta on kilpailutettava uudelleen. Mikäli näin ei tehdä, ei noudateta lain 349 2 §:n 1. momentin periaatetta hankintamenettelyyn osallistuneiden tasapuolisesta ja syrjimättömästä kohtelusta.

Päätös on lainvastainen myös sen vuoksi, että lain 2 § 1. momentin mukaan hankinnoissa on noudatettava avoimuutta.

Apulaiskaupunginjohtaja Saurin sekä muiden virkamiesten ja Siemensin kanssa tehdyt sopimukset on salattu. Tämän vuoksi hankintaan osallistuneilla tai yksilöillä kuten Helsingin kaupungin asukkailla ei ole julkisuuslain (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 21.5.1999/621) 3 §:n mukaista mahdollisuutta valvoa viranomaisten toiminnan lain mukaisuutta laissa mainituin muutoksenhakukeinoin.

Jos kilpailutettua hankintasopimusta muutetaan, kyse ei ole enää kilpailutetusta hankinnasta, vaan laittomasta ns. suorahankinnasta. Suorahankinta on poikkeusmenettely, joka on sallittu lain 29 §:n määrittelemissä tapauksissa. Laki ei salli suorahankintaa sillä perusteella, että myyjä ei kykene toimittamaan sovittua hankintaa sovitussa ajassa, sovitulla hinnalla tai sovitussa laajuudessa tahi yhtä useamman edellä mainitun tilanteen toteutuessa.

Lain 349 29 §:n 4. kohta sallii suorahankinnan, jos suorahankintasopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä eikä säädettyjä hankinnan määräaikoja voida noudattaa. HKL-liikelaitoksen toimitusjohtaja Lahdenrannan päätösesittelyssä oikaisuvaatimuksen alaisessa asiassa viitataan aikataulullisesti ainoastaan siihen, että länsimetron ottaminen matkustajakäyttöön ei viivästy. Tämä ei ole lainmukainen syy suorahankinnan tekemiseen.

Esittelijänä toiminut toimitusjohtaja Lahdenranta ei ole ensinnäkään esittänyt mitään perusteluita sille, miksi länsimetron valmistumisen ajankohta on merkittävä. Toiseksi hän ei ole esittänyt selvitystä siitä, etteikö muutettua hankintaa voitaisi kilpailuttaa ja toteuttaa länsimetron matkustajakäyttöön ottamiseen mennessä. Kolmanneksi toimitusjohtajan esittämä mahdollinen viivästyminen on aiheutunut  siitä, että Siemens ei ole täyttänyt tekemäänsä hankintasopimusta ja HKL liikelaitos toimitusta valvovana viranomaisena on laiminlyönyt valvontavastuunsa. Toisin sanoen Siemens ja HKL-liikelaitos valvovana viranomaisena ovat omalla toiminnallaan aiheuttaneet toimituksen viivästymisen ja toimitusjohtajan esittämän uhan välttämättömästä uudelle kilpailutukselle liian lyhyestä aikataulusta.

Syntyneessä tilanteessa ei ole kyse lain 349 29 §:n 4. kohdan tarkoittamasta tilanteesta kilpailutuksen aikataulujen noudattamisen mahdottomuudesta vaan tahallisesti aiheutetusta kiireestä ja aiheutetun kiireen avulla tapahtuvasta ostajan epäasiallisesta painostamisesta. Painostamista voi pitää törkeänä, koska ostajan taloudellinen menetys on erittäin arvokas ja ostajalle aiheutuu erityisen tuntuvaa taloudellista vahinkoa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Siemensin näkemys on, että hankinta, jonka valtuus on kaupunginvaltuuston päätöksellä 115 miljoonaa €, edellyttää hankintasopimukseen nähden 20 miljoonan euron lisähintaa.

Neljänneksi, Länsimetro Oy:n aikataulut eivät ole Helsingin kaupungin asia, eikä niihin voi vedota Helsingin kaupungin päätöksenteossa. Kuntalain mukaan päätöksenteon tulee perustua kaupungin ja sen asukkaiden etuun ja kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi toimimiseen (Kuntalaki 23 §, 1. mom., ja 32 §, 2. mom.) Länsimetro Oy on yksityisoikeudellinen osakeyhtiö, jossa määräysvalta osake-enemmistön kautta on Espoon kaupungilla. Länsimetro Oy rakentaa metrorataa, joka sijaitsee pääasiassa Espoon kaupungin alueella, joten Länsimetro Oy:n toiminta on pääasiassa Espoon kaupungin toimintaa. Helsingin kaupungin ja sen viranhaltijoiden ja luottamuselinten toimivalta ei ulotu Espoon kaupunkiin ja silloin kun Espoon ja Helsingin edut ovat ristiriidassa, etusijalla Helsingin päätöksenteossa on Helsingin etu. Todettakoon vielä, että Helsingissä sijaitsevien Lauttasaaren ja Koivusaaren asemien valmistumisella ja käyttöönoton ajankohdalla ei ole mitään sellaista merkitystä, josta voisi aiheutua suurempaa vahinkoa (kuten Siemensin vaatimus 20 miljoonan euron lisähinnasta) kuin oikaisuvaatimuksen alaisesta päätöksestä.

Lisähinnassa ei ole kyse myöskään lain 349 30 §:n määrittelemästä lisätilauksesta, vaan siitä, että myyjä ei ole pystynyt tai halukas toimittamaan sovittua hankintaa sovitulla hinnalla. Kysymys ei ole ennalta arvaamattomasta syystä (30 §, 2. mom.), sillä myyjällä on ollut tilaisuus tutustua nykyiseen metrojärjestelmään kokonaisuutena sekä ratalaitteisiin että sopimuksen mukaan muutettaviin juniin. Neuvottelumenettelyssä myyjällä on ollut tilaisuus kysyä ja pyytää tarpeellisiksi katsomansa selvitykset, jotta tarjouksen tekeminen on myyjälle mahdollista. Myyjällä on ollut tarjouksessaan mahdollisuus varautua epävarmuustekijöihin tai ominaisuuksiltaan tuntemattomien ratalaitteiden ja junien komponenttien korvaamiseen omilla tuotteillaan. Se, että Siemens myyjänä nyt hankintasopimuksen teon jälkeen esittää vaatimuksia joko hankinnan laajuuden supistamiseen (kuljettajallinen järjestelmä kuljettajattoman sijasta) tai hinnan nostamiseen (vaatimus 20 miljoonan euron lisähinnasta) ei siis ole sovitun hankinnan laajentamista vaan sopimusehtojen jälkikäteistä muuttamista, jolle ei ole laillista perustetta.

Kyse ei ole myöskään 30 §:n 3. momentissa mainitusta uudesta sopimuksesta, koska kilpailutetun hankintasopimuksen laajuutta ei olla kasvattamassa. Kyse on siitä, että myyjä ei ole halukas toimittamaan kaikkea sopimuksessa sovittua, vaan haluaa lisähintaa siitä, että myyjä täyttää sovitun hankinnan laajuuden.

Todettakoon vielä, että myös hankintojen keinotekoinen yhdistely ja jakaminen (laki 349, 16 §) on kielletty lain säädösten kiertämiseksi. Oikaisuvaatimuksen alaiseen päätökseen sisältyy päätös siitä, että hankintasopimuksen vastaisesti menetelleelle myyjälle osoitetaan suorahankintana metrovarikon laajennusta koskeva hankintasopimus. Toisin sanoen hankintasopimuksen rikkominen palkitaan lisähankinnalla. Menettely on yleisen oikeuskäytännön, yleisen oikeustajun, oikeudenkäytön periaatteiden ja hankintalainsäädännön tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun vastaista. Lisäksi tällaisen lisähankinnan tai alkuperäisen sopimuksen laajentamiseksi tulkittavan hankinnan tekeminen heikentää entuudestaan kaupungin asemaa neuvotella edukseen Siemensin kanssa, koska lisähankinnalla tai hankinnan laajentamisella kaupunki ilmaisee hyväksymistään Siemensin kanssa tehdyn sopimuksen muuttamiselle ja Siemensin vaatimuksille.

HKL:n toimitusjohtaja Lahdenranta toikin salattuna 18 miljoonan euron arvoisen metrovarikon automatisointihankinnan suorahankintana Siemensiltä julkisesti ennakolta esillä olleen esityslistan ohi heti johtokunnan seuraavaan kokoukseen 21.6.2012. HKL:lle tavanomaiseen tapaan asiasta ei ole mitään lain edellyttämää julkista tietoa, ainoastaan maininta otsikkona kokouksen päätöstiedotteessa. Menettely osoittaa sekä sen, että julkisuuteen annetusta kuvasta poiketen asia lienee valmisteltu salassa ja hyvässä yhteisymmärryksessä Siemensin kanssa silloin, kun toimitusjohtajan olisi tullut johtokunnan päätösten mukaisesti valmistella Siemensin kanssa sopimuksen purkua, kuin myös sen, että isojakin hankintoja pystytään viemään eteenpäin hyvin nopeasti, kun vain on halua. Sen sijaan kun ei ole halua valmistella kaupungin eduksi automatisoinnin korvaavaa hankintaa, väitetään, ettei sellaisen valmistelu ole mahdollista.

Johtokunnalle 21.6.2012 esitetty suorahankinta Siemensiltä osoittaa, ettei asiaa hoitavilla virkamiehillä ole aikomustakaan toimia Helsingin kaupungin eduksi. Mikäli virkamiehillä olisi tarkoitus toimia kaupungin eduksi, tällaisen hankinnan tekemisen yksiselitteinen ja ehdoton ehto olisi, että erimielisyydet päähankinnasta eli automatisoinnin hankintasopimuksesta on ensin sovittu. Lisäksi päätösesityksessä esitetään, että johtokunta hyväksyisi toimivaltansa ylityksen sallimalla hankinnan täytäntöönpanon aloittamisen ennen kuin valtuusto on käsitellyt asian ja valtuuston päätös on saanut lainvoiman. Tällaisella menettelyllä on tarkoitus tehdä valtuuston toimivalta asiassa tyhjäksi asettamalla valtuusto tilanteeseen, jossa sille kuuluvaa päätösvaltaa on jo käytetty ja asetettu siten kaupunki tilanteeseen, jossa valtuuston päätösvaltaan kuuluva mahdollisuus olla hyväksymättä hankintaa aiheuttaa kaupungille taloudellisia riskejä.

Toimitusjohtajan 4.6.2012 esittelyn mukaan HKL-liikelaitos hyväksyy Siemensin kanssa sopimuksen siitä, että tiedossa olevat erimielisyydet hankintasopimuksen noudattamisen laajuudesta ja hinnasta sovitaan vasta vuosien kuluttua, kun Siemens on toimittanut oman näkemyksensä mukaan sen, mitä se hankintasopimuksen mukaan katsoo aiheelliseksi. Siemensin kanssa tehdyssä hankintasopimuksessa on sovittu edellytyksistä sopimuksen purkamiselle. Nämä purkuehdot ovat olleet osa tarjouspyyntöä ja siten ilmoitettu kaikille osallisille. Näin ollen jokainen tarjouksen tekijä on ollut purkuehdoista tietoinen ja tarjouksen tekijät ovat siten ottaneet purkuehdot tarjouksessaan huomioon varautuen purkumahdollisuuteen. Kun laki edellyttää osallistujien tasapuolista kohtelua, purkuehtoja ei voi jättää noudattamatta ja siten asettaa yhtä tarjoajaa muita edullisempaan asemaan. Tosiasiallisesti se, että johtokunta on jo todennut purkuehtojen täyttyneen, mutta johtokunta ei kuitenkaan pura sopimusta on lain 349 2 §:n 1. momentin vastaista.

Menettely hyväksyä sopimuksen purkamatta jättäminen ja jättää erimielisyyksistä sopiminen tehtäväksi vasta sitten, kun myyjälle on annettu tilaisuus toimittaa hankinnasta mahdollisimman suuri osa, on kaupungin edun vastainen menettely, joka on lain vastainen. Kaupungin edun mukaista on, että hankintasopimus puretaan mahdollisimman nopeasti sen jälkeen, kun on havaittu purkamisen edellytysten täyttyminen. Sillä mitä aikaisemmassa vaiheessa hankintasopimus puretaan, sitä vähemmän myyjä on ehtinyt toimittaa sopimuksen tarkoittamaa järjestelmää. Siten myös mahdolliset myyjän vaatimukset kaupungille jäävät mahdollisimman pieniksi. Silloin riski myyjän vaatimuksista kaupungille on mahdollisimman pieni ja toisaalta kaupungilla on parhaat mahdollisuudet kilpailuttaa hankinta uudelleen mitä tulee sekä jäljellä olevaan hankinta-aikaan että uutta hankintaa rajoittaviin tekijöihin.

Toimitusjohtajan esittelyn 4.6.2012 mukaan Siemensin toimituksiin liittyvät vaikeudet on havaittu jo kesällä 2010. Kesällä 2011, siis vuosi sen jälkeen kun vaikeudet oli havaittu ensi kerran, toimitusvaikeudet tulivat julkisuuteen. HKL-liikelaitoksen johtokunta on käsitellyt sopimusta 18.10.2011 lähtien, tosin pöytäkirjoista ei lain tarkoittamalla tavalla selviä, mitä on käsitelty. HKL-liikelaitos on siis jo nyt toiminut kaupungin vahingoksi ja sallinut Siemensin rakentaa mm. ratalaiteita viimeksi kuluneen vuoden aikana niin, että Siemens on julkisuudessa sanonut, että se on toimittanut jo puolet sopimuksesta. Kuitenkin julkisuudessa mutta ei mainitussa toimitusjohtajan esittelyssä on mainittu, että Siemens on sopimuksen täyttämisessä 23 kuukautta jäljessä.

Jos Siemensin annetaan toimittaa kaikki se, minkä se katsoo omasta mielestään aiheelliseksi toimittaa joko itse harkitsemansa toimituslaajuuden tai kustannuskaton puolesta, kaupungin neuvotteluasema Siemensin suhteen supistuu käytännössä olemattomaksi. Sopimuksen purku on käytännössä mahdotonta, kun kaikki se, mikä Siemensin mielestä kuuluu sille toimitettavaksi, on toimitettu ja asennettu. Siemensille annetaan silloin tilaisuus vaatia sopimuksen purkamisessa hyvitystä jo toimitetusta sopimuksen osuudesta eli käytännössä koko sopimushinnasta. Siemens voi myös jättää toimittamatta vähäisiä avainkomponentteja, joiden toimittamatta jättäminen voi tehdä muusta toimitetusta järjestelmästä käyttökelvottoman. Tässä tilanteessa Siemens on ylivertaisessa asemassa kaupunkiin nähden ja se voi vaatia käytännössä mielivaltaisen hinnankorotuksen. Kaikkiaan oikaisuvaatimuksen alainen päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että kaupunki menettää neuvottelumahdollisuutensa ja asiallisesti suostuu Siemensin vaatimuksiin hankinnan laajuuden ja hinnan muuttamisesta, vaikka muodollisesti muutokset päätettäisiin vasta vuosien kuluttua. Tällainen toiminta on räikeästi kaupungin edun vastaista.

Kuntalain mukaan kunnanhallituksen tulee valvoa kunnan etua (23 §, 1. mom.). Kunnan luottamushenkilöiden tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta (32 §, 2. mom.), ja HKL-liikelaitoksen johtokunnan jäsenet ovat 32 §:n mukaan kunnan luottamushenkilöitä. Todettakoon, että Länsimetro Oy:n etu, kuten mahdolliset vaikutukset sen aikatauluihin, eivät ole Helsingin kaupungin ja Helsingin asukkaiden etu. Siten toimintaa valituksenalaisessa asiassa ei lain mukaan voi perustella länsimetroon liittyvillä seikoilla. Oikaisuvaatimuksen alaisella päätöksellä HKL-liikelaitoksen johtokunta on toiminut kuntalain 32 §:n 2. momentin vastaisesti tehdessään päätöksen, jota kaupunginhallitus on omalla kuntalain 23 §:n 1. momentin vastaisella palautuspäätöksellään HKL-liikelaitoksen johtokunnalta vaatinut.

Toimivallan ylittäminen

HKL-liikelaitoksen johtokunta on ylittänyt oikaisuvaatimuksen alaisella päätöksellään toimivaltansa. Johtokunnan toimivalta on sen laajuinen, minkä kaupunginvaltuusto on automaattimetrohankintaan myöntänyt päätöksellään 17.5.2006 (151 §), jolloin se hyväksyi automatisoinnin hankesuunnitelman hintaan 70 miljoonaa € ja 18.6.2008 (171 §), jolloin se hyväksyi hankesuunnitelman enimmäishinnan korottamisen 115 miljoonaan euroon.

HKL-liikelaitoksen johtokunnan valituksenalainen päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että HKL-liikelaitoksen johtokunta hyväksyi hankinnan hinnan korotuksen 20 miljoonalla eurolla. Johtokunnalla ei ole valtuuksia ylittää valtuuston myöntämää hankintavaltuutta. Kun Siemens on ilmoittanut, ettei se tule toimittamaan hankintasopimuksen mukaista järjestelmää ilman 20 miljoonan euron lisähintaa, mutta johtokunta sallii jatkaa toimitusta, se asiallisesti hyväksyy hinnan korotuksen ja siten hankintavaltuuden ylityksen.

Yhteenveto

HKL-liikelaitoksen johtokunnan 4.6.2012 (105 §) tekemä päätös jättää purkamatta Siemensin kanssa tehty hankintasopimus metron automatisoinnista ja hyväksyä Siemensin kanssa tehty ”etenemissopimus” on asiallisesti peitelty sopimus hankintasopimuksen sisällön ja hinnan muuttamisesta, jossa muutoksista sovitaan muodollisesti vasta sitten, kun Siemens on toimittanut mieleisensä laajuisen toimituksen ja kaupungin neuvotteluasema on menetetty.

Tehty päätös ja sopimus rikkovat lakia vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista (30.3.2007/349). Päätöksellä asetetaan tarjouskilpailuun osallistuneet myyjät epätasapuoliseen ja syrjivään asemaan siten, että yhden myyjän kohdalla hyväksytään poikkeaminen tarjouksesta, jolla se on voittanut hankintakilpailun. Tämän myyjän sallitaan laskuttaa hankinnasta enemmän kuin hinta, jolla se on muut myyjät tarjouskilpailussa voittanut tai tälle myyjälle annetaan mahdollisuus toimittaa suppeampi järjestelmä kuin muilta myyjiltä vaadittiin.

Tehty päätös rikkoo kuntalakia (17.3.1995/365). Kuntalaki edellyttää, että luottamushenkilöt toimivat kunnan parhaaksi ja edistävät kunnan etua. Tehdyllä päätöksellä lisätään kunnan riskiä sekä kunnan järjestämien liikennepalveluiden toiminnassa että kunnalle aiheutuvassa merkittävässä taloudellisessa haitassa. Päätöstä on perusteltu toisen kunnan edulla. Helsingin kaupungin toimivalta ei ulotu toiseen kuntaan, eivätkä toisen kunnan asiat ole Helsingin päätösten peruste.

Tehdyllä päätöksellä HKL-liikelaitoksen johtokunta on ylittänyt kaupunginvaltuuston sille myöntämän toimivallan. Valtuusto on valtuuttanut hankkimaan automaattimetrojärjestelmän 115 miljoonan euron hinnalla. Päätöksellä johtokunta hyväksyy Siemensin julkisen ilmoituksen mukaan ainakin 20 miljoonan euron lisäyksen valtuuston myöntämään valtuutukseen. Johtokunnalla ei ole oikeutta valtuuden ylittämiseen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s