Blogeissa on tietoa

Ihan totta! Tältä se näytti telkkarissa kun virkamies aikoinaan selosti katsojille Helsingin metrolinjan rakentamista. (Kuvakaappaus Ylen dokumentista)

Punastuttaa. Tai ei oikeastaan jos ihan juttamaisen aidosti rehellisiä ollaan. Kuka nyt ei kehuista tykkäisi? Tai puurosta. Kiitän nöyrästi minulle tuntemattomia kirjoittajia – heitä ilmeisesti on monikon arvoisesti – ja kehun vastavuoroisesti vilpittömästi Hyvä veli-kerhoa ajan hermolla olemisesta, vallanpitäjien hermoja raastavista tilannetiedotuksista sekä hervottomasta tyylitajusta. Asiaa, ja huumoria. Aina siitä joku herneen nenään laittaa. Briljanttia.

Ylen tv-uutiset kertoi eilen Hesarin pikku mokasta joka paljastui erään blogin kautta. Mielestäni uutisjutun pointti oli nimenomaan se, että vilunkipeli paljastui tämän atk-laitteella tiedon valtiatielle kirjoitetun päiväkirjan kautta. Olemme median murroksen ytimessä. Perinteisillä medioilla on kenkkumainen tilanne. Mitään portinvartijan monopolia ei enää ole. Itse uskon että tiedon jäsennyksen ammatilaisille on edelleen yhteiskunnallinen tilaus mutta rinnalle tunkee uusia ulottuvuuksia, kilpailijoitakin. Pahoin pelkään että harva kustantaja ymmärtää mitä tämä tarkoittaa, miten asiaan voi reagoida ja mitkä ovat mahdollisuudet. Uhkat kyllä nähdään. Monessa lehtitalossa satsaaminen digimaailmaan näyttäisi tarkoittavan väen vähentämista toimituksissa. Onko idea siis se, että huomispäivän journalismi on hakukoneen uutisvirran paketoimista ja kommentoimista? Siihen nyt ei montaa ukkoa ja akkaa tarvita. Mutta asioiden ymmärtämiseen ja yhteyksien tajuamiseen, tiedon hankkimiseen ja sen auki kirjoittamiseen tarvitaan edelleen aikaa ja erilaisia taitoja joista verkottuminen ei ole niistä vähäisin. Ihminen kyllä oppii mutta ei vieläkään kuten androidit scifi-leffoissa kytkemällä piuha omasta kovalevystä Äitiin (joka on siis kaikkien tietokoneiden Tietokone).

On tämän murroksen ymmärtämisessä vaikeuksia muillakin. Virkamiehillä esimerkiksi. Varmasti se on myös sukupolvikysymys. Veri vaihtuu virastoissakin hitaasti. VHS-miehet – ja naiset – ovat vielä vallassa.

Tämä blogi kertoo työni kautta löytämistäni merkillisyyksistä, osin hyvin arvokkaista töppäyksistä, eräässä … ehh, pitääkö se nyt vielä kerran mainita? … julkisessa hankinnassa. Mönkään on mennyt niin tiedotus kuin tekniikka. Mikä pahinta soppa on edelleen liedellä vaikka kattilan pohja mustui aikoja sitten.

Vastaan tästä touhusta itse mutta yksin en ole. Tietolähteitä on paljon ja yhteyksiä on kaikkiin ilmansuuntiin. Ei se mitään takaa mutta tasapuolisuudesta on ainakin toivoa. Pitää myös muistaa että valtakoneistolla on yleensä ja automaattimetroprojektissa erityisesti (no niin prkl, tulihan se mainittua) informaatioyliote koska eipä asioita kovinkaan moni muu ole yrittänyt selvittää tai edes selostaa.

Blogeissa on paljon voimaa kuten myös eräs HKL-johtokunnan rohkea ja ahkera skribentti-jäsen tietää. Apotti-raporttikin vuosi julkisuuteen blogin kautta. Vastaavia esimerkkejä blogien kautta julkiseen keskusteluun tulleista yhteisistä asioista on tätä nykyä vaikka kuinka paljon. On nastaa olla mukana tässä joukossa!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s