Kirjaston kautta kotiin

jäävuorenhuippu

Tilasin toukokuun puolessa välissä Helmet -järjestelmän kautta Pasilan kirjastosta toimittajien Markku Lehtola ja Kauko Paksulan teoksen ”Jäävuoren huippu”. Muutama päivä sitten satuin kulkemaan Rikhardinkadun kirjaston ohi. Menin sisään ja kysyin virkailijalta, että voisiko hän tarkastaa missä kirja kulkee, kun Helmet nimittäin näytti, että teos kerää pölyä hyllyssä eli on heti lainattavissa eli noin kahden arkipäivän kuluessa tuotu Pasilasta Rikuun. Oho, sanoi virkailija, ja kertoi että kirja on lainattu ulos Pasilasta neljä vuorokautta tekemäni varauksen jälkeen. Kumma juttu, mietti virkailijja, varsinkin kun teos on ollut varastohyllyssä eikä esillä yleisesti lainattavissa. Kysyin, että miten kirjan voi lainata ulos ilman että järjestelmä hälyttää varauksesta. Virkailija: Niinpä niinpä…

Kirjahan on tietysti mitä ajankohtaisin. Kertoohan se maan tavasta, minkä yhtenä ilmentymänä kuvaillaan Unto Valtasen metrokonsortion sotkuja. Löysinkin heti sivulta 202–203 kohdan joka kiteyttää hyvin myös tämän päivän tilanteen.

Yrityksillä oli metrossa valvottavanaan suuret taloudelliset edut. Metro oli rakentajille ja laitetoimittajille tärkeä ostaja. Luottamuspäättäjille metro oli liian vaikea korkean teknologian ja monimutkaisten sopimusjärjestelyjen vyyhti; virkamiesten asema oli siksi vahva. Julkinen kontrolli ei ulottunut juuri lainkaan metron ja yritysten suhteisiin. Esteenä oli asiakirjojen johdonmukainen ja laiton salailu. Kaupungin sisäinen tarkastus uinui ja heräsi vasta, kun kaikki oli jo tapahtunut.

Tänään on kulunut 53 vuorokautta siitä kun tein toisen tietopyynnön HKL:n ja Siemensin välisestä kirjeenvaihdosta. Ensimmäistähän pureskeltiin yli neljä kuukautta ja käytännössä kaikki salattiin. Toki tästä toisestakin on nyt mennyt poliisille tieto. Tällä haluan vain sanoa sen, että mistään ei näköjään ole opittu mitään. Ja samanlaista se meno on valtion puolella – rahaministeriö näyttää luovuttaneen päätöksentekovaltaansa ulkopuolisille ja papereiden pimittäminen ”vahingossa” jatkuu.

Sain tänään Jäävuren huipun käsiini eduskunnan kirjastosta, missä se odotti noutajaansa osastolla Valtiontalouden tarkastusvirasto. Sivuilla näyttäisi olevan paljon alleviivauksia.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s