KHO: Kaupunki voitti mutta millä tavalla?

Tässäpä tämä, KHO:n päätös. Se ei vielä löydy oikeuslaitoksen omilta nettisvuilta, mutta koska päätöksellä on antopäivä on se KHO:n oman selvityksen mukaan julkinen.

Lyhyesti. KHO toteaa, että riidan alainen hankintamenettely hoidettiin muodollisesti oikein. KHO ei ota kantaa tarjouskilpailun perusteella suoritettuihin toimenpiteisiin tai kauppoihin. Se ei nuhtele Helsingin kaupunkia huonosta päätöksestä. Tätä ei edes kysytty eikä hankkeen tarkoituksenmukaisuusharkinta kuulukaan KHO:n alaan. Siitä voidaan riidellä muissa oikeusasteissa, kun ja jos sopimusriidat niihin viedään.

Pitemmän kaavan kautta tulee ainakin minulle mieleen muutama seikka.

KHO:n mukaan HKL sai myös käyttää Siemensin entistä teknistä johtajaa hankinta-asiantuntijana. Kyseessä on siis tämä mystinen professori Schütte, jota minun ei koskaan annettu tavata vaikka automaattimetroprojektia on sitä vetävien suulla usein kuvailtu ikään kuin avoimen päätöksen teon malliesimerkkinä. Valittaja eli Ansaldo huomauttaa, että Schütte oli Siemensin palveluksessa vuoteen 2002 asti, jonka jälkeen hän ”itsenäisenä konsulttina” sorvasi Pariisin metrolinja 1:n uudistussuunnitelmat siihen malliin, että kaupat tehtiin Siemensin kanssa. Ansaldon mukaan Helsingissä mentiin lähes saman kaavan mukaan ja yllättäen täälläkin toimittajaksi valittiin Siemens. Mutta KHO ei tässä kohtaa näe mitään merkillistä.

Toinen juttu on se, että tarvittiinko todellakin tätä toista tarjouskilpailua ja millä perusteilla? Alunperinhän HKL käynnisti hankemenettelyn ilmoituksella EU:n virallisessa lehdessä. Se julkaistiin keväällä 2004. Paria vuotta myöhemmin tapahtui sitten se, minkä jo tässä aiemmassa blogikirjoituksessa selvitin. Tuon kirjoituksen jälkeen selvitin lisäksi, että silloisen joukkoliikennelautakunnan jäsenistä ainoastaan Mika Ebeling (KD) oli myös kaupunginvaltuuston jäsen. Ja hän oli mukana päättämässä 70 miljoonan euron hankesuunnitelmasta sekä kuulemassa, kun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuori tiesi kertoa, että ”yksi tarjouspyyntökierros on jo käyty ja tarkoitus on kohta käynnistää uusi.” Keskustelupöytäkirjan mukaan joukkoliikennelautakunnan jäsen ja valtuutettu Ebeling ei tähän merkittävään tietoon kuitenkaan reagoinut. Ei siihen reagoinut kukaan mukaan.

Kuten myös olen kertonut, lautakunnan päätösasiakirjoista ei vuodelta 2006 löydy tarjouskilpailun keskeyttämisestä riviäkään. Merkintöjä ei myöskään löydy Hesarin arkistosta tai lautakunnan jäsen Mirva Haltia-Holmbergin (SDP) blogista. Bloggaajana hän tuli tunnetuksi tarkoista ja useista kokousmerkinnöistä. Mutta tästä kyseisestä kuviosta – ei mitään.

Kuntaliiton ja Työ- ja elinkeinoministeriön ylläpitämältä Hankinnat.fi -sivustolta voi lukea tarjouskilpailun keskeyttämisestä seuraavaa: Hankintaprosessin ”käynnistäminen esimerkiksi vain markkinoiden kartoittamiseksi on kiellettyä.” Tulkinta pohjautuu Markkinaoikeuden päätökseen MAO 95/04.

Kysyttäessä on HKL mm. toimitusjohtajansa suulla myöhemmin kertonut, että ensimmäisen tarjouskilpailun tarkoituksena oli kartoittaa markkinoita, heittää koepalloja ja mitä niitä kiertoilmaisuja nyt olikaan. Kilpailutuksen tarkoitus ei jää epäselväksi Vapaavuoren valtuustossa pitämässä puheessakaan: ”Ensimmäisen kierroksen etuna ja hyötynä on ollut myös se, että nyt liikennelaitoksella on selkeä käsitys siitä, minkälaisia järjestelmiä markkinoilla on tarjolla ja mitä ne maksavat.”

Markkinoiden kartoitus sujui niin hyvin, että tarjouskilpailuun ilmeisen kriittisesti suhtautunut HKL-metroliikenne, jonka johdolla tarjouksia vertailtiin, siirrettiin hankintamenettelystä syrjään. Riidanalainen toinen tarjouskilpailu vietiin läpi suunnitteluyksikön johdolla. Tästäkään siirrosta ei joukkoliikennelautakunta saanut keskustella.

Laitetaan tähän nyt jatkoksi myös se, mitä Vapaavuori sanoi valtuustossa tuon yllä selostetun jälkeen:

Tämä tarkoittaa myös sitä, että liikennelaitoksella ja joukkoliikennelautakunnalla on nyt hyvin selkeä vastuu siitä, että se seuraava tarjouspyyntö muotoillaan ja määritellään siten, että tämä raha oikeasti riittää.

Toukokuussa 2006 päätettiin siis 70 miljoonan euron määrärahasta. Toukokuussa 2008 hinta oli jo 115 miljoona euroa.

Sanoisin edelleen, asiakirjoihin pohjautuen, että kyllä tässä projektissa jokin haisee…

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s