Välitilinpäätös

Tämä ei varmaankaan vielä ollut tässä…
Tämä ei varmaankaan vielä ollut tässä…

Olen viime päivinä saanut vastata median kysymyksiin Helsingin ja Espoon metroprojektista. Se johtuu siitä, että hankkeesta kertova kirja on nyt valmis ja julkaistu.

Olen totta kai iloinen kirjan saamasta huomiosta, mutta ennen kaikkea aiheen saamasta huomiosta. Julkiset hankinnat Suomessa eivät ole nappikauppaa ja yhä useampi kunta ja kaupunki yhtiöittävät toimintojaan ymmärtämättä mitä se tekee mitä tämä kaikki tarkoittaa yhteisten asioiden avoimelle hoitamiselle.

Tilanne on myös outo, jopa epämukava.

En itse erityisemmin pidä siitä, että toimittaja haastattelee toimittajaa. Journalisti on kuitenkin vain viestin viejä, kriitikkokin. Mutta toimittajasta tulee pakostakin asiantuntija seurattuaan jotakin aihetta pitkään. Kerron siis havainnoistani, tekemistäni asiakirjalöydöistä ja haastatteluista.

Kiitos kaikille lukijoille keskustelusta ja saamastani palautteesta. Matka jatkuu!

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Välitilinpäätös

  1. Tommy, arvostan asennettasi, mutta ihan suotta sinä kursailet. Sinulla on varmasti yksi parhaita käsityksiä kokonaisuudesta tai ainakin sen mädänneisyydestä. Tsemppiä vaan jatkoonkin. Tätähän ei ole vielä katsottu loppuun…

  2. HS: Sauri puolusti HKL:ää ja kaupunkia kirjan julkistamistilaisuudessa tiistaina.

    ”Eihän tämä mitenkään sukkana ole mennyt koriin, mutta uskon, että tämä lopulta toteutuu ja metro kulkee ilman kuljettajaa”, Sauri sanoi.

    Tommy, voisitko mitenkään edes lyhyesti referoida kirjanjulkistamistilaisuudessa käymääsi keskustelua Saurin kanssa? Kaipa hän on siinä muutakin sanonut kuin tuon, mitä tuossa ylhäällä on? Yrittikö mitenkään uskottavasti perustella kaupungin toimintaa metroprojektissa vai heittikö vain väitteitä kehiin? Ylläolevasta voisi päätellä asian olevan Saurille uskonasia. Mitä tavoittelemisen arvoista siinä on, että metro kulkisi ilman kuljettajaa? Aika köyhää intellektuellilta.

    Oikeasti tuskin Saurikaan enää uskoo automaattimetron tuloon suunnitellussa muodossa, mutta kun tämä on yhdessä tietämättömyyttään Lahdenrannan kanssa hirttäytynyt tukevasti uppoavaan projektiin, ei hän tietenkään muutakaan voi sanoa kuin mitä sanoo. Muutoin seuraisi kysymys, miksi sitten ylipäänsä projektia jatketaan? Vedätetään siis loppuun saakka ja kun lopullinen häviö on käsillä, silloin jätetään uppoava laiva. Psykologi varmasti tietää, että psykologia selittää projektin pakkomielteisen pelastamisen tai oikeamminkin pelastusyritykset. Ja kun annetaan kuva, että kaikki onnistuu, projekti jatkuu ja 10 vuotta kuluu nopeasti monista virhearvioista ja päätöksistä, jolloin rikosseuraamuksia talousvirheistä ei tarvitse pelätä ja voidaan rauhassa viettää Espanjassa lokoisia eläkepäiviä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s