Kerjuukirje vai hätähuuto?

Kaksi vuotta kestäneiden selvitysten jälkeen HKL:n yhtiöittäminen on kuopattu. Kaupungintalo otti selvityksiin kantaa jo aiemmin ja eilen oli HKL:n johtokunnan vuoro. Kiitos, mutta ei kiitos. Ja päälle vielä varmennus siitä, että hallintomalliesitystä ei ihan heti uudelleen nosteta makkaratikun nokkaan.

Toimintojen pilkkomista kovasti kannattaneen ja yhtiöstä nopeutettua lähtöä tekevän HKL:n toimitusjohtajan Matti Lahdenrannan murheet eivät tähän lopu. Neuvottelut automaattimetroprojektia kuukausikaupalla hidastaneista laituriovista jatkuvat Hesarin tietojen mukaan maanantaina Berliinissä. Ovet sisältyvät alkuperäiseen hankintasopimukseen, mutta kuten niin monia muita kyseiseen paperiin sisältyneistä seikoista on tämäkin asia saatu käsittämättömään solmuun. Siemens haluaa laituriovista noin 11 miljoonaa euroa. Valistunut arvaus on, että kiistakumppanit sopivat riitelevänsä hieman pienemmästä summasta välimiesoikeudessa, mikä käytännössä ei tarkoita pienempää summaa ainakaan veronmaksajien kannalta sillä välimiesoikeudenkäynti on lakimiesten rahasampo. Ei se ole joku muutaman tunnin kestävä pienen ryhmän kokous jossakin vaatimattomassa kalamajassa. Voikin kysyä onko lisätilaus hankintalain vastainen, tai ainakin lain henkeä rikkova?

Espoossakin on hätä

Länsimetron hallitus, jonka varapuheenjohtaja HKL:n eroava toimitusjohtaja Matti Lahdenranta on, neuvoi HKL:n johtoa kirjeellä (ilmoitusasia nro 8). Kirjeessä LMOY:n hallituksen pj Olavi Louko muistuttaa, että Espoo on metron automatisoinnissa täysin riippuvainen HKL:n neuvottelukyvyistä. Louko painostaa – näin kai voidaan sanoa – HKL:n johtoa antamaan Siemensille mitä Siemens pyytää ja ns. get over with it. Kääntäen Loukon kirjeen voi nähdä vähemmän todellisena hätähuutona ja enemmän vipuvartena, jolla metrohankkeen puuhamiehet kohta perustelevat valtuustoissa lisämiljoonien upottamisen automaattiprojektiin. ”Länsimetron avaaminen liikenteelle ei saa myöhästyä jne.” Paitsi että se on jo vuosia myöhästynyt.

HKL:n johtokuntakin kiirehtii sovun aikaansaamista, mutta edellyttää myös, ”siltä varalta että asiasta ei saada Siemensin kanssa sopua”, selvittämään nopealla aikataululla myös ”muita sellaisia ratkaisuja, joiden avulla metroliikenne joka tapauksessa saadaan käynnistettyä länsimetron valmistumisen myötä Länsimetro Oy:n edellyttämässä aikataulussa.”

Sivusta seurattuna touhu on jos mahdollista entistä surkuhupaisampaa.

Ilmeisen väärin ajateltu ja yhtä huonosti suunniteltu projekti on varoituksista huolimatta ajettu tilanteeseen, joka ei ratkea muulla kuin erittäin kalliilla rahalla. Junien automatisoinnissa on yllätyksiä, kallioperässä on yllätyksiä, radan turvallisuudessa on yllätyksiä, projektijohdon henkilökemiassa on yllätyksiä, liikenneministeriössä on yllätyksiä, päällä on jo yllättäviä oikeudenkäyntejä jne ja kaiken tämän päälle HKL:n johto ajoi vielä isoa organisaatiomuutosta.

Espoossa asiat ovat aivan yhtä solmussa, vaikka asiat edelleen esitetään aivan jonain muuna.

20140529-093715-34635598.jpg

Advertisements

3 kommenttia artikkeliin ”Kerjuukirje vai hätähuuto?

  1. Espoosta löytyy metrohankkeeseen liittyen 2 ”saatanan tunaria”, kuten takavuosikemmenten suomalainen poliitikkosuuruus asian ilmaisisi, toinen on virkamies ja toinen yhtiön mies, samoin Helsingistä virkamies ja ”yhtiön” mies. Monet intressiryhmät ovat juuri saavuttaneet tästä ”yhtiön” miehestä suunnattoman loistavan taisteluvoiton, kun HKL:n yhtiöittäminen on nytten toivottavasti pitkäksi aikaa torpattu. On tullut osoitettua, että kaupungin tahtotila on HKL:n tapauksessa liikelaitos ja piste. Ja automaattiprojekti on niin solmussa, että siitä ei selvitä edes taloudellisilla myönnytyksillä Siemensille. Minusta poliitikkojen olisi nyt korkea aika ottaa lusikat kauniisiin käsiinsä ja vaatia syyllisten virkamiesten päitä pölkylle. Kansa vaatii loppua päättömälle menolle ja syyllisten rankaisemista. Metroprojektin jatkohoito on annettava sellaisten edistyksellisten voimien käsiin, jotka eivät ole olleet mukana soppaa keittämässä.

  2. Espoon teknisen toimen johtaja, lahjusrikkomuksesta tuomion saanut Olavi Louko kehottaa eilisessä valtakunnan päälehdessä ratkaisemaan Siemensin ja HKL:n välinen rahariita laituriovista ja ”hoitamaan homma kotiin” eli projekti valmiiksi, kun ”kaikki tekniset ongelmat on nyt ratkaistu”. Valehteleeko Louko vai eikö hän tiedä, että edessä on vielä lukuisa joukko junien automatisointiin liittyviä fataaleja ongelmia. M200 odottaa ratkaisuaan ja siitäkin voi Siemens yrittää kiskoa lisähintaa, jos laiturioviasiassa annetaan periksi ja tekninen ratkaisu M200:n turvaongelmaan löytyisi. Kiskojen liukkaus varsinkin ulkoalueella voi osoittautua vakavaksi ongelmaksi tietyissä keliolosuhteissa, kun junista puuttuu sekä hiekoitusmahdollisuus (mikä on vakiona rautateiden vetokalustossa) että kuljettajat. Lisäksi matkustajakuormituksen vaikutus pysähtymistarkkuuteen jää testattavaksi vasta tositoimissa. Lisäksi kaikki M100 -junat ovat yksilöitä ja vielä ei luotettavaa ja toimivaa puoliautomaattiajoa ole saatu Helsingissä aikaan kahden vaunuvarin junilla ja jos vaivoin onnistutaankin, kuinka toimivat eti junayksilöiden kombinaatiot, on hyvä kysymys. Ja kuinka matkustajakäyttäytyminen sopeutuu täysautomaatissa asemilla sellaiseksi, ettei liikenteen täsmällisyys tuon tuosta häiriinny?

    Minusta olisi kaikin puolin rehellisintä ja suoraselkäisintä ilmoittaa veronmaksajille ja kuljettajille, että tavoite täysautomaattiajosta on tällä hetkellä Helsingille ja ennen kaikkea Siemensille vielä liian haastava ja keskitetään kaikki voimavarat siihen, että saataisiin puoliautomaatti toimimaan. Samalla rakennetaan pikavauhtia tekninen ratkaisu, joka mahdollistaa Länsimetron käyttöönoton aikataulussaan, vaikka automaattiprojekti olisikin vielä vaiheessa. Lisäksi kannattaisi ehdottomasti luopua laituriovien asentamisesta nykymetroon (ei tarvita puoliautomaatissa), jolloin pysähtymistarkkuusvaatimukset eivät ole niin kriittisiä. Länsimetrossa on laituriovet, mutta se ei ole niin kriittistä, koska mitä pidemmällä tunnelialueella ollaan, sen vähemmän liukkaus on ongelmana.

    Ongelmat ovat haasteita ja ne voidaan ratkaista muutenkin kuin lisärahalla, joka ei kuitenkaan takaa järjestelmän toimivuutta ja lisävaatimuksia voi Siemensiltä aina tulla. Pienenä evästyksenä Berliiniin lähtijöille: Älkää antako Siemensille tuumaakaan periksi ja pitäytykää alkuperäisessä sopimuksessa ja pitäkää moraali ja taistelumoraali korkealla. Joku etenemissopimuksen kaltainen viritys tarkoittaisi samaa kuin että hyväksytään myös se mahdollisuus, että hinta nousee välimiesmenettelyssä. Silloin alkuperäisellä sopimuksella saa pyyhkiä persettä. Minusta alkuperäinen sopimus on paras, koska siinä Siemens sanoo toimittavansa toimivan automaattimetron avaimet käteen -periaatteella hintaan 115 milj. euroa.

  3. HKL:n toimitusjohtajalla LMOY:n varapuheenjohtajana tosiaan on iso osuus siinä, että lahjusrikkomuksesta tuomion saanut Olavi Louko on lähestynyt johtokuntaa ja liikennelaitoksen johtoa myllykirjeellä kehottaen hoitamaan homma kotiin eli myöntämään lisärahaa hankkeelle. Tilaustyö. Olavi Louko ja Matti Lahdenranta ovat hyviä ystäviä keskenään tai rumemmin sanottuna hyviä veljiä. Monet muutkin Espoossa tehdyt ratkaisut ovat yhtiön varapuheenjohtajan/”asiantuntijajäsenen käsialaa”. Niitä ovat laituriovet, savunpoistoratkaisut, asemien lyhentäminen ja kapeammat pelastustiet. Metrosta on haluttu puhdas automaattimetro ilman kunnon mahdollisuutta kuljettaja-ajoon, millä on yritetty varmistaa jo vuosia vaikeuksissa olleen automaattihankkeen eteneminen, kun ”ei ole vaihtoehtoja”.

    Matti Lahdenranta ei enää tohdi suoraan pyytää lisärahaa ja on pakotettu esiintymään tiukkana rahavaatimusten suhteen, joten Louko saa yrittää hoitaa likaisen työn. Juuri siksi Lahdenranta jättäytyy eläkkkeelle ”erityistehtäviin”, koska hänellä ei ole enää kanttia pyytää hankkeelle lisää fyrkkaa, koska hän on niin monta kertaa takavuosina jo ehtinyt vakuuttaa, että nyt ja nyt rahat riittävät. MM. Jan Vapaavuorelle hän lupasi jo vuosia sitten, että 115 milj. euroa riittää Helsingin metron automatisointiin.

    Johtokunnan vaatimuksen selvitellä ja valmistella ratkaisuja, joilla Länsimetro saadaan joka tapauksessa liikennekäyttöön, vaikkei sopua Siemensin kanssa syntyisikään, HKL on oikaissut sen omassa henkilöstölle suunnatussa tiedotuslehdessään muotoon, että pitää varmistaa Länsimetron käyttöönotto 2016. Tämän liikennelaitoksen johtaja haluaa yrittää tosiasiassa saada aikaan lisärahalla, ei automaation tilapäisesti tai pysyvästi korvaavilla ratkaisuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s