Rikka silmässä on hyväksi hallinnolle

Ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa, että julkinen keskustelu olisi viime aikoina vellonut erilaisten hyvä veli -järjestelmien ympärillä vaikka ihan kunnon lahjusjupakoitakin on paljastunut. Mutta on media nyt sentään jotakin aiheeseen liittyvää julkaissut, nyt viimeksi vaikkapa Ari Salmisen kirjoitus Helsingin Sanomissa, ja Helsingin rakennusviraston mätäpaisettahan on selostettu seikkaperäisesti useassakin tiedotusvälineessä. Myöskin HKL:n toimintatapoihin on lehdistö sekä sosiaalinen media puuttunut, kuten vaikkapa Erkki Aurejärven blogista ilmenee.

Espoon teknisen toimen johtajan Olavi Loukon saama vapauttava tuomio Suurpellon maakaupoista ei sen sijaan aiheuttanut kummempia värinöitä valtamediassa. Ehkä se johtuu siitä, että ei viitsitty lukea KHO:n vähemmistöön jääneiden jäsenten päätökseen kirjaamaa eriävää mielipidettä. Onneksi siihen sitten pureutui Jyrki Virolainen blogikrijoituksessaan ”Virkamiehen selvää esteellisyyttä ei vahvistettu

KHO:n enemmistön lopputulos ei anna jatkossa minkäänlaisia takeita siitä, että virkamiehet ymmärtäisivät pysyä erossa sellaisten asioiden käsittelystä, joissa luottamuksen heidän esteettömyytensä ja puolueettomuutensa voidaan perustellusti epäillä vaarantuvan. – Jyrki Virolainen blogissaan 17.6.2014

Olisiko viimeinkin aika suhtautua vakavasti ns. lahjusmatkoihin?
Olisiko viimeinkin aika suhtautua vakavasti ns. lahjusmatkoihin? HBL 11.7.2014.

Itseäni mietityttää median kyvyttömyys yhdistellä asioita. On joku kupru siellä ja toinen täällä. Juttuja suolletaan ulos kuin muttereita autotehtaan liukuhihnalla. Poliitikon ja virkamiehen väitteet tarkistetaan jos jaksetaan. Lopputulemana maksava lukija saa usein tehdä paljon töitä ymmärtääkseen asioiden ja henkilöiden mahdollisen yhteyden. Sekavuutta lisää tietysti se, että vaikka pääkirjoitussivuilla voidaan tomerasti vaatia esimerkiksi julkisuuslakia noudatettavan vaikka unissaan ei vaatimus näyttäisi koskevan kaikkia. Aina löytyy jokin porsaanreikä jonka perusteltuun käyttöön uhrataan ensin virkakoneiston ja oikeuslaitoksen aivonystyröitä ja sen perään vielä lehdistön painomustetta.

Harmaa talous näyttäisi rehottavan apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin sekä hänen espoolaiskollegansa Olavi Loukon johtamilla toimialoilla. Se ei ehkä ole yksinomaan heidän syynsä mutta mitä he tekevät ongelman kitkemiseksi? Toinen ulkoistaa ongelmat viranomaisten selostettavaksi ja toinen syyttää mediaa noitavainosta ja kaikki jatkuu niinkuin aina ennenkin. Mielestäni Hannu Luotola osuukin naulan kantaan nasevasti otsikoidussa mielipidekirjoituksessan ”Politiikka ajaa usein demokratian ohi kunnissa”. Siinä hän kommentoi yllä mainitun professori Ari Salmisen Hesarissa julkaistua tekstiä. Lainaan tähän isoimman osan Luotolan lausuntoa:

Politiikka on pesiytynyt kuntatasolle demokratian ja lain kunnioituksen ohittaen. Kysymys on usein rikos- ja vahingonkorvausvastuun piiriin kuuluvista asioista, joita valtuuston yksimielisetkään päätökset eivät tee laillisiksi.

Ongelma on todellinen. Hallintotuomioistuimet ratkaisevat ”väärät päätökset” tai väärinkäytökset vain hallinnollisen menettelyn oikeellisuuden näkökulmista. Varsinainen ongelma jää käsittelemättä.

Päätöksen valmistelussa on saatettu tehdä vahingonkorvaus-, osakeyhtiö- tai rikoslakien piiriin kuuluvia menettelyjä. Saadakseen nämä vaikkapa rikostuomioistuimen käsiteltäviksi kuntalaisen on varauduttava taloudelliseen riskiin.

Kuntalaisella on perustuslain mukaan oikeus hyvään hallintoon, jonka tärkeitä takeita ovat avoimuus ja julkisuus. Yksi tae on virkamiehen virkavastuu myös rikosoikeudellisesti ja vahingonkorvausvastuullisesti. Vastuu koskee myös eräitä luottamushenkilöitä.

Vastuuta ei juuri ole testattu. Poliisi- ja syyttäjäviranomaiset kaihtavat koskemasta kuntalaisten tekemiin valituksiin. Tähän oikeusjärjestelmämme heikkouteen luottaen poliitikkomme voivat tehdä ”kaikkien kannalta oikeita päätöksiä”. Niitä arvostelevat leimataan häiriköiksi.

OECD:n lisäksi kansainvälinen korruptioelin Grego on huomauttanut Suomen kuntavalvonnan puutteesta. Transparency Suomi on todennut käsittämättömän tilanteen Suomessa: päättäjät valvovat itse itseään.

Lainasin tuon pitkän tekstipätkän tuohon siksi, että Luotolan havainnot ovat hyvin yhteneväisiä omien kokemusteni kanssa. Itse asiassa koko tämä metron ympärille rakennettu ja kohta kolmatta vuottaan pyörivä blogiprojekti kertoo juuri niistä asioista joista Hannu Luotola, Ari Salminen, Jyrki Virolainen ja Erkki Aurejärvi kirjoittavat.

Jonkin verran kuulee vaatimuksia siitä, että toimittajien pitäisi osallistua myös ongelmien ratkomiseen. On ymmärettävää, että likatunkioiden jatkuva tonkiminen etoo joitakin kansanosia. Maailmassa kun on paljon hyvääkin. Yleensa haju etoo pahiten kuitenkin niitä joiden tunkioista on kyse. Journalistin perustehtävä on epäkohtien paljastaminen.

Palaan Luotolan selostamaan testaamattomaan vastuuseen elo-syyskuun vaihteessa kun olen ehtinyt kunnolla paneutua poliisin minulle lähettämään esitutkintamateriaaliin. Sitä ennen kesätauolta palanneessa blogissa ehditään varmaan paneutua mm. Kivenlahden metroon ja yllättävän rennosti ratkenneeseen kymmenen miljoonan euron laituriovikiistaan.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Rikka silmässä on hyväksi hallinnolle

  1. Kannattaa huomata, että jos Hesarissa käsitellään hyvä veli -aihetta, kyseessä on usein vieraskynä- tai mielipidekirjoitus. Varsinkaan Helsingin kaupunkia koskeviin ongelmiin toimitus ei tartu paitsi yksittäistapauksina, joissa syyllisiksi on mahdollista mainita yksittäisiä kaupungin tai rakennusliikkeiden työntekijöitä ja tapahtunut saadaan näyttämään vain heihin rajoittuvana.

    Isoja kaavoitukseen ja rakentamiseen liittyviä ongelmia ei kuitenkaan olisi ellei taustalla olisi myös kaupunginjohdon toimintaa. Sauri saattaa kyllä päätyä otsikoihin, mutta jostain syystä niissä ei näy Pajusen ja Penttilän nimiä.

    Jos Helsingille pitäisi etsiä vertailukohtaa niin mieleen tulee lähinnä Neuvostoliitto. Ehkä ikuiseksi kuvitellun järjestelmän hajoaminen pääsee joskus täälläkin yllättämään.

  2. Mainittujen herrojen näkymättömyys on tosiaan silmiinpistävää. Olen odottanut kaupunginjohtajan ulostuloja aiheesta pieleen mennyt metrohanke, koska se on niin valtava ja ollut sitä jo niin kauan. Kaupungin korkeinta johtoa varoitettiin sekä teknisistä että juridisista ongelmista jo vuosia sitten. Nämäkin paperit löytyvät kaupungintalon viestiliikennettä penkomalla.

  3. Helsingin Sanomilla on omistajansa kautta selvä taloudellinen yhteys Helsingin valtapolitiikkaan ja lehden myös terminä viljelemään ”metropolipolitiikkaan”. Se tekee lehden journalismin todella epäuskottavaksi, ja näkyy räikeästi myös uutisvalinnoissa, muissakin kuin metroaiheisissa. Suureksi lehdeksi Hesarista paistaa hämmästyttävän laaja asenteellisuus.

    Tommyn havainto mediasta yksittäisten mutterien suoltajana on myös valitettavan totta. Verkkoon meneminen teki sanomalehdistä jonkinlaisia uutisvirrantuotantolaitoksia, ja uskottavuutta haetaan mieluummin pätkäuutisten määrällä kuin laadulla. Erittäin suuri osa asiallisia asioita käsittelevistä ”uutisista” on kotoisin erilaisten tahojen tekemistä tiedotteista, eli agendan määrittelevät lehtien ulkopuoliset toimijat. Lukija näkee maailman vain uutispätkien avaimenreiästä, eikä asioiden yhteyksiä toisiinsa valaista. Vaikeneminen johtuu paitsi tästä tuotantotavasta, Hesarin tapauksessa myös tietoisesta valinnasta yrittää ohjailla joitakin asioita lehdelle mieluisaan suuntaan.

    Olin äskettäin yhden yhteiskunnallisen kiistan joukoissa mukana, ja oli uskomatonta huomata, miten ohuet resurssit medialla on. Käytännössä saimme itse lähetellä julkaistut videoklipit ja kuvat tapahtumista, kun media ei pystynyt niitä tekemään, ja suurin osa saamastamme julkisuudesta oli sellaisenaan käytettyä referaatteja tiedotteistamme. Monissa jutuissa oli toimittajan nimi, aivan kuin hän olisi haastatellut meitä ja itse tehnyt juttunsa. Miksi kukaan tulevaisuudessa maksaisi tällaisesta? Tähän asti media on vastannut tähän kysymykseen virittelemällä koukuttavia otsikoita ja viihteellistämällä sisältöään, mutta miten trendiblogitason journalismilla tehdään mitään bisnestä?

    1. Päivän Hesarissa oli juttu Venäjän median propagandasta otsikolla ”Venäjällä tunne ajaa totuuden ohi”. Jutussa todettiin, että valtaosa kansasta kuitenkin uskoo uutisiin.

      Vaikkei tilanne täällä olekaan ihan vastaavalla tavalla kärjistynyt, niin jotain tuttua tuossa kuitenkin oli. Olisi hienoa, jos Hesarin harjoittamaa ohjailevaa metropolipolitiikkajournalismia käsiteltäisiin samalla otteella. Koska kunnallisten prosessien seuraaminen Helsingin kokoisessa kaupungissa on haastavaa, valtaosa asukkaista kai täälläkin uskoo edelleen uutisiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s