1955-2015: Riitoja, salailua ja lahjuksia

Moneskohan syksy tämä nyt on? Tätä pohdin lukiessani HKL:n johtokunnan tuoreelta esityslistalta löytyvää automaattimetron tilannekatsausta. Se on vanhan kertausta. Hanke on Siemensin mukaan vuodessa nytkähtänyt kahden prosenttiyksikön verran eteenpäin. Nyt ollaan kohdassa 57,6 prosenttia. Mutta kysymykseni liittyy siis tähän jokaista toimittajaa vaivaavaan väsymykseen – prosessit joista raportoidaan ovat vuosien mittaisia. Metron kohdalla voi puhua vuosikymmenistä. Siinä terävinkin kynä tylsyy. Päällimäisenä on tunne siitä, että tunnelien kaivamisesta huolimatta edistystä on tapahtunut hyvin vähän metroprojektin siinä keskeisessä asiassa eli junien automatisoinnissa. Käsittääkseni automatisointi oli kuningasajatus jonka ympärille on sitten sommiteltu Länsimetroa, laituriovia, metrovarikkoa, keskusvalvomoa jne. Siemensin ynnäilemät prosentit eivät ainakaan vähennä hämmennystä, vaikka harvalla ihmisellä taitaa olla selkeä käsitys siitä mitä nuo luvut oikeasti kuvaavat ja varsinkin miten niihin ihan tarkkaan ottaen on päädytty.

Ja tähän päälle kaikki muut hankkeen dokumentointiin liittyvät mielenkiintoiset kuviot.

Metrokorruption ja siitä langetettujen tuomioiden jälkeen poliitikot ja virkamiehet hoitivat asioita varovaisemmin. Mutta kun aika kuluu ja henkilöt vaihtuvat, hyvät tavat ja huonojen tapojen seuraukset unohtuvat. Halu päästä juhlimaan muiden rahoilla on ja pysyy. – Hyvä veli -kerho, ” Mustat kasöörit”, 8.8.2014

Dokumentoinnilla tarkoitan sitä tietoa, mitä kaupunkilaisille avoimesti jaetaan ja sitä tietoa joka syystä tai toisesta jätetään kertomatta, mutta joka mielestäni ehdottomasti kuuluisi julkistaa kun koko hankkeen kustannukset hipovat kahta miljardia veroeuroa.

Vastaus omaan kysymykseeni on 59. Viideskymmenesyhdeksäs syksy. Ensimmäinen aloite Helsingin metron rakentamiseksi tehtiin kaupunginvaltuuston kokouksessa vuoden 1955 syyskuussa, kertoo wikipedia viitaten lähteeseen [ Tolmunen 2007, s. 11 ].

Miettikääpä. 59 vuotta tätä yhtä maailman tynkäisimmistä metroista on rakennettu. Ja lähes aina ihmeellisten riitojen kautta. Ensi vuonna onkin sitten juhlat kun 60 v. tulee täyteen.

Vastaus omaan kysymykseeni on myös kolme. Kirjoitan automaattimetroprojektista jo kolmatta vuotta. Sekin on pitkä aika. Kaikki alkoi epämääräisestä lehdistötiedotteesta. Sen oli allekirjoittanut Matti Lahdenranta, entinen tj ja nykyinen eläkeläinen. Laituriovet, joiden piti olla samanlainen pikkujuttu kuin uuden ja vanhan tekniikan yteensovittaminen metrojunissa, reistailivat pahasti jo vuonna 2011. Reklamaatiokirjeet sinkoilivat, ongelmat kasaantuivat. Keksittiin puoliautomaatti-vaihtoehto. Se tyrmättiin nopeasti mutta nyt tämäkin viritelmä on kuitenkin pakon sanelemana edessä.

Jörg Schütte-nimistä hankkeen läpiviemisen kannalta aivan keskeistä asiantuntijaa ja konsulttia ei edelleenkään saada esiin lehdistön haastateltavaksi. Kaupungintalo ei käytännössä ja lupauksista huolimstta laita tikkuakaan ristiin avustaakseen asiassa. Schüttehän on se herra joka ensin auttoi HKL:ää sen määrittelemisessä mitä kaupunkiin ostetaan, miten se tapahtuu ja kuka on myyjä. Sittemin hän on toiminut metroprojektissa turvallisuusasiantuntijana. Ja kyllä, olen ihan itsekin yrittänyt tavoittaa kaverin. Ei vastaa puhelimeen eikä sähköposteihin. Sihteerinsäkään ei vastaa.

Keskiviikkona HKL:n johtokunta, tuo itsekin itseään kumileimasimeksi haukkuva ryhmä, kokoontuu keskustelemaan automaattimetroprojektin etenemisvaihtoehdoista. Systra -nimisen firman selvitys on ei-julkinen, kuinkas muuten. Huhtikuussa julkisuuteen vuotaneen tiedon mukaan myöhästyminen maksaa Helsingille ja Espoolle miljoona euroa viikossa. Jostakin syystä johtokunnan niukka enemmistö ei halunnut sitouttaa Siemensiä yhtään enempää hankkeen toteuttamiseen kuin jo on tehty. Jotain sentään yritetään. Kaupungilla liikkuvien huhujen mukaan Siemensin pääjohtaja ja Helsingin kaupunginjohtaja allekirjoittavat sopimuksen siitä, että nyt hommat hoidetaan loppuun.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”1955-2015: Riitoja, salailua ja lahjuksia

  1. Miten tuttua: ”nyt hommat hoidetaan loppuun”. Kuulostaa veronmaksajan kannalta valmiiksi hyytävältä.

    Mutta ei se mitään, pikkulinnut kertovat, että ensi viikolla on juhlan aika, kun metrohankkeen suur-visionääri saatellaan oikein uuden metrojunan kyydillä näyttävästi eläkkeelle, sisäpiirin kilistellessä kimaltelevia lasejaan ihaillun johtajamme eläköitymisen kunniaksi.

    Mitä tekisi normaalilla moraalilla varustettu ihminen luikkiessaan karkuun kesken jättimäisen sekasotkun ja valtavien kustannusylitysten? Yleensä sanoisi ainakin, että lähden tästä matalalla profiililla – ei juhlia. Mutta kun on kyse metroveljistä, on aina syytä juhlaan.

  2. Ehkä pikkulinnut ovat tässä kohtaa nyt hiukan värikynän kanssa olleet liikenteessä. Kyseessä on HKL:n vuotuinen sidosryhmätilaisuus ja ”uuden metrojunan kyyti” tarkoittaa paikallaan jököttävän maketin ihastelua 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s