Tiedote ja uutinen

Kulissientakaista uhkailua ja julkista sovittelua. Loputtomia riitoja. Väitteitä ja vastaväitteitä. Ja päälle ne jo käytetyt sata miljoonaa euroa.

MTV3:n uutisen mukaan Siemens aikoo käräjille. Siinä ei ole mitään yllättävää kuten ei koko lehdistötiedotteessa minkä pohjalta ”uutinen” on julkaistu. Siemens ja HKL eli Helsingin kaupunki ovat jokseenkin kaikesta eri mieltä.

Maikkarin uutissivustollaan julkaisema teksti on lähes sanasta sanaan kopio mainitusta tiedoteesta. Uutisessa ei kerrota, että kyseessä on tiedote.

Uutisen tai siis tiedotteen julkaisemisen uutisalustalla olisi voinut taustoittaa vaikkapa HKL:n johtokunnalle marraskuussa 2014 annetulla automaattiprojektin tilannekatsauksella. Siitä selviää, että automaattimetroprojekti on 48 kuukautta eli neljä vuotta sovitusta aikataulusta myöhässä, kuten muyös se että Siemensin itsensä ilmoittama projektin valmiusaste on nipin napin yli 60 prosentti. Tuo luku on muuten noussut muutaman prosenttiyksikön viimeksi kuluneen reilun vuoden aikana.

siemens230115
Vasemmalla Siemens Oy:n tiedote , oikealla MTV3:n uutinen.

Toimialajohtaja Juha Lehtonen toteaa tiedotteessa, ”että asiakas on pyytänyt merkittäviä laajennuksia alkuperäisen sopimuksen sisältöön, kuten lisälaitteistoa, lähes tuplamäärä automatisoitavia uusia junavaunuja ja yhden aseman varustelu lisää. Lisäksi laituriovien tekninen ratkaisu muuttui useaan otteeseen asiakkaan vaatimuksesta paljon sovittua monimutkaiseksi. Tarjouksissa on huomioitu myös HKL:stä johtuvat projektin myöhästymisen aiheuttamat kulut.”

Siemens kertoo paiskineensa töitä sadan miljoonan euron edestä. Korvausvaatimus lienee sen suuruinen. Sitä HKL ei vielä ole nähnyt.

– Se on varmaan jo matkalla. Siemensin väitteissä ei ole mitään uutta. Odotimme tätä. Siemens sitoutui aikanaan kiinteähintaiseen sopimukseen ja siihen siältyy Helsingin metron automatisointi sekä laituriovet, HKL:n toimitusjohtaja Ville Lehmuskoski sanoo HBL:lle.

LISÄYS klo 15.20: Kirjoituksen kolme viimeistä kappaletta ja johdanto.

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Tiedote ja uutinen

  1. Siemensin mukaan sopimuksen purulle ei ole perusteita. Miten voi olla, ettei ole perusteita, jos Siemens ei suostu saattamaan automaattia valmiiksi alkuperäisellä urakkahinnalla 115 mil. eur., vaan vaatii 45 miljoonaa enemmän, mitä HKL olisi valmis maksamaan, joka sekin on huomattavasti enemmän kuin tuon avaimet käteen -sopimuksen 115 milj. euroa? Ja kaupan päälle kuitenkin täydellinen epätietoisuus siitä, saataisiinko kuitenkaan edes auttavasti toimivaa puoliautomaattia täysautomaatista puhumattakaan.

    Aikoinaan Siemensin Martti Kohtanen valehteli, että ”me osaamme tän homman 100 %:n varmuudella ja Länsimetro pääsee aloittamaan 2015”. Tämä sen jälkeen kun edellinen toimitusjohtaja Matti Lahdenranta ja Pekka Sauri kahden kesken olivat onnistuneet sorvaamaan 2012 etenemissopimuksen, jonka mukaan ”kaikki 400 teknistä ongelmakohtaa oli ratkaistu (lue:pyyhitty pois neuvottelupöydältä) ja taloudellisista erimielisyyksistä, joiksi valehdeltiin 20 mil. euroa, luvattiin sopia metron valmistuttua 2015 välimiesmenettelyssä”. Jopa automaattimetron projektipäällikkö Kimmo Reiman kuuleman mukaan potkittiin pois etenemissopimuksen valmistelusta ymmärrettävistä syistä: ettei menisi liian vaikeaksi. Ja Siemens senkun vaan jatkaa edelleen muunnellun totuuden puhumista, vaikka firma on jo pitkään keskittynyt pelkästään valmistautumaan tuleviin oikeudenkäynteihin. Insinöörien sijata Siemens marssittaa neuvottelupöytiin aina lakimiesarmeijan. Johto ei tiedä, mitä ruohonjuuritasolla tehdään, mutta ovat ehkä juuri siksi hyvin itsevarmoja osaamisestaan Vahvasti vaikuttaa siltä, että firman rivitasonkin työntekijät on tiukasti ohjeistettu julistamaan pohjoiskorealaiseen tyyliin firman liturgiaa, kun heiltä jotain kysytään.

    Automaattiasennusten saaminen vihdoin täyteen vauhtiin automaattimetroprojektin lopetusuhan kasvettua hyvin suureksi on Siemensiltä täyttä teatraalista toimintaa: Aloitettiin sarja-asennukset, vaikkei kaikkia teknisiä 100-sarjalaisten ongelmia ole ratkaistu ja lopputuloksen toimivuus olisi täysin hämärän peitossa (Junien vikaherkkyyden vaikutus automaattiajoon, junayksilöiden yksilölliset erot eivät takaa onnistuneita ja toimivia junaparikytkentäkombinaatioita ym. ym.). täyttä teatteria oli myös 3 automaattivaunuparin palauttaminen manuaaliliikenteeseen syksyllä 2013 kovien julkisuus-/aikataulupaineiden alla. Juna jouduttiin melko pian vetämään takaisi verstaalle lähes vuodeksi uusia automaattiasennuksia varten.

    Siemens epäilee automaattimetroprojektia pelkästään Helsingin johdon hankkeeksi ja on siinä asiassa kyllä ilmeisen oikeassa. Automaattimetroa ovat alunperin halunneet vain entiset suunnittelujohtaja Seppo Vepsäläinen ja toimitusjohtaja Matti Lahdenranta, joita alaisiaan Pekka Sauri pitkään tuki. Vepsäläinen onnistui valheillaan vakuuttamaan silloisen joukkoliikennelautakunnan, jossa istuivat mm. vihreiden Jessica Karhu, kristillisten Mika Ebeling ja demareitten Mirva Haltia-Holmberg, joista kaksi ensinmainittua äänestivät keväällä 2012 joukkoliikennelautakunnassa etenemissopimuksen hyväksymisen puolesta ja näin kantavat mielestäni raskaan vastuun siitä, että Siemensille myönnettiin vielä 2 1/2 vuotta lisää peliaikaa ajan peluuseen.

    Kun etenemissopimus oliu valmis, Siemens ryhtyi kovalla kiireellä tekemään. mitä osasi: peruskauraa eli asentamaan automaattimetron ratalaitteita. Uusi asetinlaitekin tuli toimitettua, mutta suuret ongelmat junissa ja laituriovikysymyksessä jäivät ratkaisematta. Tuli tieto, ettei 200-sarjaa pysty automatisoimaan. Siemens ilmeisesti haluaisi vain runsaan 10 vuoden ikäiset junat romuttamolle, mikä olisi suurta haaskausta. Suurta haaskausta olisi myös yrittää sarja-asentaa koko 100-sarja siten, että voitaisiin lopussa todeta satsausten menneen kankkulan kaivoon, kun junat olisivat huonosti puoliautomaattiajoon puhumattakaan täysautomaatista soveltua. Siemensin täydellinen mahalasku vanhojen junien automatisoinnissa ei ole oikeastaan mikään ihme, kun siihen ryhdyttiin tiukalla budjetilla ja ensimmäisenä maailmassa. Suurempi ihme olisi ollut onnistuminen. Onnistuessaankin olisi todella kyseenalaista panna lisää kymmeniä miljoonia juniin, jotka aiotaan kuitenkin vetää liikenteestä 5-10 vuoden kuluttua uusien junien myötä. Sellaiseen eivät ole veronmaksajat valmiita Helsingissä eikä ollut uusi fiksulta vaikuttava toimitusjohtaja Lehmuskoskikaan, vaikka Siemens tuntuisi sitä tahtotilaa heiltä edellyttävän.

    On selvää, ettei aikoinaan valheilla ja puolitotuuksilla käyntiin polkaistu projekti voi mitenkään nauttia laajaa kansan ja työntekijöiden tukea. Projekti on ollut miltei alusta saakka HKL:ssa yleinen naurunaihe. Iso ongelma projektissa on ollut myös Siemensin uskottavuus. Syvän epäluottamuksen vuoksi kukaan ei pystynyt enää luottamaan siihen, että Siemens tekee mitä on luvannut ja luvatussa aikataulussa ja sovitulla budjetilla, epäilisin. Siemensille ei haluttu enää antaa mahdollisuutta jatkaa moniongelmaista projektiaan, koska se olisi miltei täydellä varmuudella johtanut Länsimetron käyttöönoton viivästymiseen useilla vuosilla tai vaihtoehtoisesti Siemens olisi taas myöhemmin onnistunut ”uusiin” ongelmiin vetoamalla kiristämään lisää rahaa uhkaamalla Länsimetroa lisäviiveillä. Ja valmista olisi tullut ties koska. Suurilla maksuilla olisi saatu Siemensiltä Länsimetron asetinlaite, mutta pahimmassa tapauksessa ja itse aasiassa erittäin suurella todennäköisyydellä ei juuri muuta olennaista toimivaa. Nyt kun sopimus on purettu, uskon HKL:n ja Länsimetron saavan kaiken jo maksetun rahan takaisin, mikä niiden kuuluukin saada. Asetinlaitteista ja joistain muista HKL:lle jäävistä elementeistä HKL tietenkin maksaa ymmärtääkseni käyvän korvauksen Siemensille. Toivottavasti isot pojat osaavat sopia asioista. Siemenskin on nyt päässyt irrottautumaan liki mahdottomasta vanhojen junien automatisoinnista kuin koira veräjästä. Luulisi olevan uhoavalla Juha Lehtosella ennemminkin helpottunut olo.

    1. Pitkälti samaa mieltä sen perusteella mitä olen itse selvittänyt, ja vaikka tanssiin tarvitaan aina kaksi (tango) – eli jos tuosta puolet vuolee pois – niin jäljelle jää silti hyvin paljon sellaista, josta laitetoimittajan olisi alkuperäisen hankintasopimuksen mukaan pitänyt suoriutua. Siis laitetoimittajan omien lupausten mukaisesti. Outoa on kuitenkin se, että lukuisista pyynnöistäni huolimatta HKL tai kaupunki eivät ole esittäneet asiakirjoja, joista ilmenee että Siemens on katsastanut ja hyväksynyt vanhat metrojunat automatisoitaviksi siinä kunnossa kuin ne katsastushetkellä ovat (olivat). Kaupunkilaisena veronmaksajana sopii todella toivoa, että tämä paperi, tai vastaava, löytyy.

  2. Mikä on nyt jo automaattivarusteltujen junien kohtalo? Kolmehan niistä on Siemensin käsittelyn käyneet ja neljännen parin (143-144) tilanteesta ei ole itselläni tarkkaa tietoa? Kuitenkin kolme tai neljä vaunuparia on paljon kapasiteettia, minkä huomaa jo siitä, että tällä viikolla on useaan otteeseen liikennöity ruuhkassakin vain kahden vaunuparin junilla. Ahdasta oli.

  3. Eilen oli liikenteessä 100-sarjainen ns. automaattimetro.
    Hajosi iltapäivällä liikennöintikyvyttömäksi.
    Meni lopulta varikolle ja 200-sarjainen juna tilalle.

    Paljonhan mahtoi maksaa sekin ajamaton vuoro?

    200-sajan junatyyppiä ei voida edes automatisoida, koska Siemens ei tiedä miten sen tietoliikenne toimii, eikä myöskään saa sorkkia sen virtapiirejä jonkin aikaisemman sopimuksen takia, joka antaa junan tekijälle (Bombardierille tms) yksinoikeuden junaan ja sen tekniikkaan.

    Uusi 300-sarjainen on muistaakseni jonkin muun toimittajan rakentama, kuin Siemens, josta johtuen Siemens ja tämä uusi valmistaja eivät ”tietenkään” tule koskaan saamaan aikaan mitään yhteistyötä automaation toiminnan suhteen, joten juna ja kulunvalvonta eivät todennäköisesti koskaan tule toimimaan yhdessä.

    Lopputulos:
    Kaikki metrojunat joudutaan jossain vaiheessa uusimaan kokonaisuudessaan sellaisiksi, joka tukee kulunvalvontaa, eli automaattista junien ajoa.

    400-sarja liennee siis tulevaisuudessa ainoa realistinen vaihtoehto, maksoi mitä maksoi, sillä nykyinen kalusto lahoaa ennen pitkää käsiin eikä sitä voida nykyisen tiedon mukaan automatisoida.

    Espoo:
    Espoon idioottiset 2 vaunuparin asemat ovat koko ongelman suurin rikka rokassa.
    Ne rampauttavat Helsingin puolen liikenteen, joka suuren matkustajamäärän takia, ei tule toimimaan 2 vaunuparin liikenteessä hyvin, vaan tarvitsee 3 vaunuparin asemat.

    Espoon liikenne voisi toimia hyvin yksin, erillään Helsingin metrosta.

    Tämä edellyttäisi vaihtoasemaa, jossa ihmiset vaihtavat junaa.
    Olisi ehkä paras vaihtoehto nykyisessä tilanteessa.
    Se olisi toimintavarma, toisistaan riippumaton systeemi.

    Ei tarvitse kuin vaihtoeaseman vaikkapa ruoholahdessa.

    Espoo saa tehdä oman osansa liikennöinnistä rauhssa, kuten myös Helsinki.

  4. Edelelen pitää ihmetellä, mistä automatisointikiimassa on kysymys. Nyt nähtiin, kuinka vaikeaa se on, ja rahaa paloi ainakin 50 miljoonaa. Silti eivät lakkaa puheet automatisoinnista, ja suunnitellaan varsin uuden 200-sarjan romuttamista, ja puhutaan jo 400-sarjasta ennen kuin yhtään 300-sarjalaistakaan on olemassa.

    Aivan käsittämättömiä rahasummia menisi ennenaikaisissa romutuksissa hukkaan plus automatisoinnin kolmannen yrityksen kustannukset. Automatisointiin ei ole mitään teknistä pakkoa, vaan liikenne voidaan hoitaa millä tahansa tiheydellä manuaalisesti, ja kuljettajat tulevat halvemmaksi kuin mammuttimainen törsäily laitteistoon.

    Jotain elämää suurempaa täytyy tämän takana olla, josta eivät tiedä kuin harvat ja valitut. Hesarista ei ainakaan sitä tietoa saa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s