Metrokirjeet: Oikeus on voittanut taas?

Helsingin käräjäoikeusKäräjäoikeus jätti tuomitsematta virkamiehet rangaistukseen.

”Helsingin käräjäoikeuden mukaan Helsingin kaupungin liikennelaitoksen (HKL) entinen toimitusjohtaja ja yksi työntekijä syyllistyivät rikokseen, kun HKL viivytteli vastauksen antamisessa automaattimetroa koskeviin asiakirjapyyntöihin.” – Lasse Kerkelä, HS 15.9.2015

Tuomioita ei kuitenkaan annettu.

Tuomari katsoi, että tekijät ovat syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen eli teko luettiin syyksi. Sen sijaan tuomioistuin katsoi, että rangaistusta ei tuomita ja viittasi anteeksiantoperusteeseen eli rikoslain 6 luvun 12 §. Todennäköisesti tuomari viittasi kohtaan kolme, jonka soveltaminen on erittäin poikkeuksellista:

Rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava

Mitä nämä syyt ovat? Oikeudessa (R14/9254) kuultiin pitkät ja osin sekavat selostukset uuden tietojenhallintajärjestelmä Ahjon käyttöönotossa ilmenneistä ongelmista, puuttuvasta ohjeistuksesta sekä työnohjauksesta. Vastaajien eli HKL:n edustajien antaman selostuksen perusteella liikennelaitoksella ei edelleenkään ole selkeitä rutiineja tietopyyntöjen käsittelyssä. Vastaajat eivät oikein tahtoneet muistaa kuka oli käsitellyt mitäkin lappua missäkin vaiheessa.

Vastaajien mukaan HKL:ssä on paljon tietotaitoa. On diplomi-insinöörejä ja on juristeja. Heidän avullaan HKL onnistui alun perin ostamaan kaupunkiin maailmalla ainutlaatuisen automaattimetron. Heistä huolimatta HKL ei kuitenkaan kyennyt arvioimaan edes omien valituskirjeidensä sisältöä. Käytännössä kaikki tulkittiin liikesalaisuuksiksi.

Sekin tiistaina selvisi, että HKL tiedotti ja kysyi neuvoa kaupungintalon lakiasiainosastolta vasta kun tietopyynnön vastaanottamisesta oli kulunut pitkä aika.

Oikeudenkäynnin taustaa

Tein marraskuussa 2012 tietopyynnön HKL:lle. Halusin kopiot HKL:n ja metrotoimittaja Siemensin välisestä kirjeenvaihdosta. Tiesin kirjeitä olevan satoja ja myös sen, että ne ovat suurelta osin reklamaatioita. HKL vastasi tietopyyntööni maaliskuussa 2013. Oli kulunut 129 päivää ja, kuten yllä mainitsin, käytännössä kaikki kirjeet salattiin koska ”liikesalaisuuksia.”

Tein rikosilmoituksen poliisille ja valituksen hallinto-oikeuteen.

Asiakirjajulkisuutta koskevassa valituksessamme Helsingin hallinto-oikeuteen (HO 07271/14/1203) kirjoitimme Journalistiliiton asianajaja Jussi Salokankaan kanssa:

Julkisuusperiaate on turvattu perustuslaissa. Sen taustalla on yksilöiden mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua yhttiskunnalliseen toimintaan. Julkisuus on myös vallankäytön ja viranomaistoiminnan kritiikin ja valvonnan edellytys.

Helsingin hallinto-oikeus totesi 13.5.2015, että valituksenalaisen asian asiakirjoihin kuuluu tietopyynnnössä tarkoitettuna aikana 1.5.2011-31.5.2012 yhteensä 128 kirjettä, jotka koskevat Helsingin metron automatisointiprojektia.

Salassa pidettäviä asioita sisältyi yhteen HKL:n Siemensille lähettämään kirjeeseen (10.6.2011) sekä kolmeen Siemensin HKL:lle lähettämään kirjeeseen (20.5.2011, 1.6.2011 sekä 9.12.2011).

HKL:n kirjeistä: ”Muilta osin kirjeenvaihdossa ei esiinny lainkaan teknisiä, taloudellisia tai Siemens Oy:n tietotaitoa kuvaavia tietoja tai ei ainakaan sellaisia edellä tarkoitettuja tietoja, joiden paljastumisesta voisi aiheutua yhtiölle taloudellista vahinkoa.”

Siemensin kirjeistä: ”Muilta osin Siemens Oy:n HKL:lle lähettämissä kirjeissä on lähinnä kyse sopimuskumppaneiden puolin ja toisin tekemistä reklamaatioista, Siemens Oy:n vastauksista HKL:n reklamaatioihin sekä erimielisyyksistä ja ehdotuksista projektin toteuttamisessa ja keskeyttämisessä. Näiltä osin kirjeenvaihdossa ei esiinny lainkaan teknisiä, taloudellisia tai Siemens Oy:n tietotaitoa kuvaavia tietoja tai ei ainakaan sellaisia edellä tarkoitettuja tietoja, joiden paljastumisesta voisi aiheutua yhtiölla taloudellista vahinkoa.”

Lisäksi hallinto-oikeuden mukaan viranomainen ei saa tehdä sopimuksia, jotka voivat vaarantaa perusoikeuksien, kuten asiakirjajulkisuuden toteutumisen. Yksityisoikeudellisilla sopimuksilla ei saa olla vaikutusta asiakirjan antamiseen. Tähän HKL:n edustajat kuitenkin vetosivat tiistaina käräjäoikeudessa, että tietopyyntööni vastaamista hankaloitti HKL:n ja Siemensin välinen salassapitosopimus, vaikka heillä varmasti oli tiedossa tämä hallinto-oikeuden neljä kuukautta aiemmin toteama kielto.

Hallinto-oikeuden päätös: ”HKL.n johtokunta on oleellisesti laiminlyönyt sille hallintoviranomaisena kuuluvan velvollisuuden arvioida pyydettyjen asiakirjojen julkisuutta asiakirjakohtaisesti ja asiakirjan osajulkisuuden kannalta.”

Hallinto-oikeus siis tutustui aineistoon, luki valituskirjeet ja päätyi siihen että harvassa ovat väitetyt liikesalaisuudet. Sen sijaan, toteaa HO, sisältyy kirjeisiin reklamaatioita ja kiistoja koskien automaattimetrosopimukseen jatkamisen ja purkamisen vaihtoehdoista.

Rikosilmoituksessa pyysimme poliisia tutkimaan ovatko HKL:n entinen toimitusjohtaja sekä eräs yhtiön virkamies syyllistyneet virkavelvollisuuden rikkomiseen. Asia eteni esitutkinnasta syyttäjälle joka sitten päätti nostaa syytteet: Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen.

Vastaajien mukaan teko eli viivyttely tietopyynnön käsittelyssä oli olosuhteet huomioon ottaen vähäinen eikä vahinkoa juurikaan aiheutettu ainakaan asianomistajalle eli minulle.

Huomautimme oikeudessa, että HKL viivyttelee jatkuvasti tietopyyntöjen käsittelyssä. Siitä on näyttöä. En ole ainoa tietopyyntöjä tehnyt toimittaja tai tutkija. Eikä käräjillä käsitelty huhtikuussa 2013 tekemääni HKL:n ja Siemensin vöiseen kirjeenvaihtoon liittyvää toista tietopyyntö. Siihen vastattiin kesäkuussa, kun oli kulunut 70 vuorokautta. Lähes kaikki salattiin.

Eduskunnan oikeusasiamies

Julkisuuslain aikarajat ovat ehdottomat, minkä asian käräjäoikeuskin totesi. Kokemukseni mukaan julkisuuslakia tunnetaan julkishallinnossa verrattain huonosti, minkä voi lukea hallinto-oikeuden päätöksistä ja myös Eduskunnan oikeusasiamiehen (EOA) ratkaisuista. EOA:n arkistosta löytyy lukuisia tapauksia. Viittaan tässä niistä kahteen:

Dnro 3485/4/05 13.11.2006
Viranomaisen tieto- ja asiakirjahallinto tulee järjestä julkisuusperiaatetta käytännössä edistävällä tavalla. (…) Lainsäädännössä asetettuja määräaikoja ei siten saa vesittää töiden järjestelyihin liittyvillä syillä.

Dnro 2584/4/08 31.8.2010
Vaikka viranomaisella on velvollisuus huolehtia asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä velvollisuus kuulla asianosaisia ennen ratkaisemista, viranomainen ei ole sidottu liikeyrityksen käsitykseen siitä, miltä osin kyseessä on ehdottomasti salassa pidettävä liikesalaisuus.

Helsingin käräjäoikeus siis katsoi päätöksessään 15.9.2015, että rikos on tapahtunut mutta jätetään tuomitsematta koska…

Alleviivaan että käräjäoikeus tiesi yllä selostetun hallinto-oikeuden (ei vielä lainvoimaisen) ratkaisun sisällön, ja senkin että hovioikeudessa osin samoista kirjeistä on päädytty päinvastaiseen tulkintaan. Käräjäoikeudessa ei kuitenkaan ollut kyse liikesalaisuuden määritelmästä vaan julkisuuslain aikarajojen paukkumisesta.

Olemme ilmoittaneet käräjäoikeuteen tyytymättömytemme päätökseen ja pohdimme jatkoa.

Mitä tämä tarkoittaa?

Vastaajat selostivat tarmokkaasti HKL:n toimivan aina täysin avoimesti, että journalisteja ja muita uteliaita kuten tutkijoita tulee joka päivä suunnilleen ovista ja ikkunoista ja että kaikille vastataan heti.

Kuukausien viivästystä tietopyyntöni käsittelyssä selitettiin myös sillä, että haluttiin luovuttaa mahdollisimman paljon materiaalia ja että se haluttiin tehdä mahdollisimman hyvin. Haluttiin selvitellä asioita, liikesalaisuuksia. Selostusta kuunnellessani tuli mielen, että julkisuus on HKL:lle suorastaan intohimo.

Oikeudessa kuullut selostukset nauhoitettiin ja nauhat on aikanaan saatavissa käräjäoikeuden kansliasta. Palaan asiaan.

Jos nyt kuitenkin oikein tiivistän omat tuntemukseni tarkoittaa käräjäoikeuden päätös sitä, että julkisuuslain aikarajat voi surutta ylittää neljällä-viidellä kuukaudella, tai miksei vaikka kokonaisella vuodella jos siltä tuntuu, kunhan virkamies sitten muistaa oikeudessa pahoitella viivästystä ja viitata ainakin tietokoneongelmiin. Lisäksi on hyvä lausua jotakin epämääräistä työpaikan rutiineista ja liikesalaisuuden määrittelyyn liittyviin lähes ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin. Sillä ei ole merkitystä, että työpaikalla on paljon teknistä ja juridista osaamista mutta tämänkin voi puolustukseksi kertoa.

Kunnallisia liikelaitoksia yksityistetään ympäri Suomea. Julkisen ja yksityisen väliset hankkeet eivät tulevaisuudessa ainakaan vähene. Mutta toisin kuin monet päättäjät kertovat, avoimuus ei lisäänny. Ei ainakaan itsestään eikä näillä päätöksillä.

Ja vielä. HKL:n ja Siemensin välinen hyväksi ja takuuvarmaksi mainostettu Avaimet käteen -sopimus purettin vasta viime vuodenvaihteessa. Kaupunkilaisten tappiot lasketaan kymmenissä miljoonissa euroissa.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Metrokirjeet: Oikeus on voittanut taas?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s