Mitä savuverhon takana tapahtuu?

lehdet_150316
Vuosi on kulunut mutta fiaskon arkkitehtuuri on yhä salainen.
Espoon kaupunki ei halua julkistaa metroselvitystä jota sillä ei ole, mutta joka sillä kuitenkin on. Selvitys on Länsimetro -hanketta kaupungin toimeksiannosta syynäävillä erikoistilintarkastajilla.

Tässä tulee nyt jonkin verran uuttakin asiaa, mutta kerrataanpa aluksi.

Osin, ehkä suurelta osin, julkisista päätösasiakirjoista, selvityksistä ja raporteista koostuva Länsimetro -selvitys pysyy salattuna. Selvitys on niin salainen että selvityksen kansilehdetkin on salattu. Ja salaisia ovat myös salaamista perustelevat asianajajien lausunnot.

Selvityksen on teettänyt Länsimetro Osakeyhtiö ja siitä on keskusteltu metroyhtiön hallituksessa maaliskuun alusta alkaen. Hallitus teki päätöksen salaamisesta huhtikuun 13. päivä. Päätös perustuu kahden eri asianajajatoimiston antamaan arvioon (Asianajotoimisto Brander & Manner Oy ja Asianajotoimisto Uoti, Sotamaa & Co). Lausuntoja ei anneta julkisuuteen.

Julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä. Nyt kuitenkin Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto on jo marraskuussa 2016 ja vielä erikseen huhtikuussa 2017 päättänyt, että Länsimetro -hankkeesta tehdään eritysitilintarkastus. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on sitten konsernijaoston patistelemana ostanut erikoistilintarkastuksen Ernst & Young Oy:ltä.

Metroyhtiön selvitys maksoi muistaakseni noin 30 000 euroa, erityistilintarkastus kustantaa kaupunginjohtajan päätöspöytäkirjan mukaan 55 000 euroa. Kaupunkilaisten rahoja nämäkin.

Erityistilintarkastuksen tekee kaupungin ulkopuolinen palveluntuottaja, mutta toimeksianto on kaupungin. Näin ollen Länsimetroyhtiön selvitysraportista on tullut kaupungin eli viranomaisen asiakirja, sillä viranomaisen asiakirja on viranomaisen hallussa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 5 §)

Niin, tämäkin vielä. Milloin Länsimetron liikenne alkaa? Sitä ei tiedä kukaan vieläkään. Syyskuuta 2017 on projektijohto mainostanut, mutta liikennettä suunnitteleva ja harjoittava Helsingin seudun liikenne HSL on asiasta edelleen hiljaa. Syyskuu alkaa 86 päivän päästä. Välissä Suomen lomat.

Kaupunginjotaja Jukka Mäkelän päätöspöytäkirjan mukaan erityistilintarkastuksen tulee sisältää seuraavat osiot:

  • hankkeen valmisteluvaiheessa käytettyjen tietojen ja laskentaperusteiden oikeellisuuden arviointi,
  • hankkeen kustannuskehityksen tarkastelu ja analysointi hankkeen eri vaiheiden hankesuunnitelmista ja laskelmista tämänhetkiseen toteumaan,
  • yhtiön hallituksen sekä toimivan johdon työskentely,
  • selvitys hankkeen viivästymisen keskeisistä syistä ja
  • viivästymisestä aiheutuneet ja aiheutivat kustannukset.

Kuulostaa juuri niiltä asioilta joita Länsimetro -yhtiön tilaama ja teettämä, jo kevättalvella valmistunut laaja selvitys sisältää. Miksi työ tehdään kahteen kertaan? Länsimetro Osakeyhtiön omistavat Helsingin ja Espoon asukkaat. Eritysitilintarkastuksen on muuten arvioitu valmistuvan mätäkuun aikaan eli heinäkuusssa.

Projektijohto, mukaanlukien nekin poliitikot joiden vastuulla hankkeen valvominen on, mutta jotka eivät metroyhtiön selvitysraporttia ole lukeneet, ovat kuitenkin innokkaasti selittäneet salaamista liikesalaisuuksilla. Niitäkin selvitykseen varmasti sisältyy. Mutta kuten selvitysmiehet Jaakko Heikkilä, Pekka Kontiala ja Juhani Kuusisto minulle jo helmikuussa kertoivat, sisältyy siihen paljon muutakin – esimerkiksi niitä täysin julkisia päätösasiakirjoja ja niiden pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä. Miten nämäkin voivat olla ”salattuja”?

Mikä on liikesalaisuus? Se ei ainakaan ole viranomaisen tai viranomaisen kanssa kauppaa tai muuta yhteistyötä tekevän yksityisen yrityksen mahdollinen imagotappio. Tästähän on nyt Korkeimman oikeuden vuosikirjapäätöskin. (KHO:2017:82)

Näillä pohjatiedoilla tein 24.5.2017 metroyhtiön salatusta selvitysraportista asiakirjapyynnön Espoon kaupungille. Sain vastuksen 5.6.2017. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan hän ei voi minulle luovuttaa sellaista asiakirjaa jota hänellä ei ole.

Uusin totta kai alkuperäisen asiakirjapyyntöni. Mielestäni päätös metroyhtiön selvitysraportin julkisuudesta tulee tehdä kaupunginhallituksen konsernijaostossa julkisuuslain 14 §:n 1 momentin mukaan. Eli se toimielin joka on erityistilintarkastuksen kaupungin laskuun käynnistänyt myös päättää asiakirjan antamisesta. Ja, toistan vielä, päätöksen erityistilintarkastuksen tekemisestä on siis tehnyt Espoon konsernijaosto, minkä perusteella kaupunginjohtaja on sitten valinnut tehtävään Ernst & Youngin.

Tiedon antamisesta asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen toimeksiantotehtävää suoritettaessa tai annettu toisen viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten, päättää tehtävän antanut viranomainen, jollei toimeksiannosta muuta johdu. –  Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 14 § Asiakirjan antamisesta päättäminen

Muotoseikoilla on merkitystä. Länsimetro on julkinen rakennushanke. Ajattelen, että jos vielä tälläkin asialla hallinto-oikeutta vaivataan, niin voisihan asian käsittely lähteä ripeästi itse pihvistä eli liikesalaisuksista eikä siitä, kuka päätöksen pyydetyn asiakirjan antamatta jättämisestä tekee? Yhteiskunta ei tarvitse yhtään lisää yhtä pitkäksi venyviä oikeuskäsittelyjä kuin yllä mainittu tapaus Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ajalla vasta onkin merkitystä. Vielä tuosta KHO:n liikesalaisuuksia koskevasta keissistä. Ainoa välitön käytännön seuraamus Helsingin kaupungille ja Siemensille noin viiden vuoden oikeustaistelusta oli se, että vastaajien oli luovutettava minulle pyytämäni asiakirjat. Automaattimetro meni lopullisesti metsään joulukuussa 2014 mutta projekti olisi voitu lopettaa jo kesällä 2012. Ainoa välitön käytännön seuraamuus julkisuuslain aikarajojen rikkomisesta (sama tapaus kuin yllä mutta Helsingin käräjäoikeudessa rikosasiana) HKL:n ylimmille pomoille oli tuomio ilman rangaistusta ja – mielestäni melko lievä – julkinen nöyryytys. Ajan kulumisesta hyötyvät ne joilla on eniten peiteltävää ja voi olla, että Espoonkin kaupungintalossa asiakirjapyyntöäni on tältäkin kantilta pohdittu. Joka tapauksessa kulunut vuosi viimeistään on paljastanut eron luottamushenkilöiden ja virkamiesten tavasta puhua avoimuudesta ja heidän käytännön toimillaan. Kesäkuussa 2017 emme vieläkään tiedä tarkasti miten Länsimetro -hanke ajautui täydelliseen fiaskoon kesäkuussa 2016.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Mitä savuverhon takana tapahtuu?

  1. Tämän kirjoituksen otsikko on: mitä savuverhon takana tapahtuu?. Verhojen takana voi tapahtua ilman savuakin. Jonkin aikaa sitten uutisoitiin metron kaapeli varkaudesta. Siinä uutisessa ei ennusteltu lisämyhästymistä tämän johdosta, vaikka sellainen ajatus jätettiin ilmaan.

    Uutiseen ei ole näkynyt korjausta, vaikka vaikuttaa siltä että mitään kaapelia ei ole varsinaisesti varastettu. Ulkomaalaiset työmiehet lukivat piirustuksia ja vertasivat paikkaa tunnelissa. Saivat oivalluksen ja johdottivat kaapeli toista, fiksumpaa reittiä kuin piirustuksissa. Jättivät sitten kertomatta muutoksestaan. Tarkastuksessa kaapelin ei havaittu jatkuvan piirustuksissa merkityllä tavalla. Kaapeli on siis varastettu ? eikun..

    Episodi kuvaa koko rakentamis- ja hyväksyttämistouhua. Töitä tehdään jollekin isännättömälle taholle. Projektissa toivotaan parasta, mutta saadaan sitä mitä tulee.

    1. Asia on kuten Nimetön kirjoittaa. Selvitin. Metroyhtiön mukaan ”Ei ollut varkaus. Kaapeleita ei siinä kohtaa tunnelia varastettu, vaan ne oli kytketty eri tavalla kuin henkilö, joka havainnon teki oli olettanut. Aiemmin varkauksia on kyllä ollut länsimetronkin työmailla. Tästä syystä organisaation sisällä jonkin aikaa arvioitiin, että kyseessä on varkaus. Jostain syystä tämä tieto meni uloskin ennen kuin tilanne ehdittiin itse tutkia. Varkauksiin ja ilkivaltaan suhtaudutaan aina vakavasti. Varmuus asiaan saatiin pian kun asiantuntijat tarkistivat kaapeliasennukset. Rikosilmoitusta ei siis ehditty tehdä. Koeajojen aikatauluja jouduttiin siirtelemään turvallisuuden varmistamiseksi, mutta sillä ei ollut vaikutusta hankkeen etenemiseen.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s