Julkisuuskuva ei ole liikesalaisuus

Reklamaatiot. 1653 päivää siihen meni. Muistitikulla noin 750 sivua enemmän tai vähemmän tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa käyttäjien HKL ja Siemens välillä.

Kiinnitin Iltalehden eilisessä, STT:n sähkeeseen perustuvassa uutisessa huomiota tähän Espoon konsernijaoston puheenjohtaja Teemu Lahtisen lausuntoon:

Selvitystä ei voida julkaista edes poliitikoille. Se sisältää liikesalaisuuksia, joista saattaa olla vahinkoa yhtiölle ja sitä kautta kaupungille eli veronmaksajille.

Olen jututtanut selvitysraportin tekijöitä sen verran, että tiedän heidän käyneen läpi Länsimetro-hankkeen päätöksentekoon liittyneet asiakirjat. Ihmettelen miten nämä asiakirjat joista suurin osa on julkisia yht’äkkiä ovatkin muuttuneet salaisiksi? Samaa koskee selvityshenkilöiden havainnoistaan tekemiä johtopäätöksiä. Entäpä selvitysraporttiin sisältyvät haastattelut? Kaikki on salaista. Todellako?

Se, että kaupunki, yksityinen yritys, virkamies tai luottamushenkilö joutuu metroselvityksessä huonoon valoon ei ole sellainen syy, jonka perusteella julkisesta hankkeesta verorahoin tehty selvitys voidaan salata. Tämähän on nyt todettu Korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Olenkin tänään tehnyt Espoon kaupungille tietopyynnön. Espoon on pystyttävä avaaman salausperusteita paremmin kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt.

Kaupungin eli viranomaisen on julkaistava selvitys poislukien todelliset liikesalaisuudet.

Mainokset

Todellisuudessa ei ole kivaa

Arvaukset käyvät kalliiksi mutta metroyhtiön hallitukselle esitetään kiitettävää arvosanaa.

Olavi Louko selosti muutama vuosi sitten HBL:lle kuinka älyttömiä valtion vaatimat kannattavuusselvitykset ovat. Sen jälkeen Louko kertoi vielä että hänpä ynnäileekin kaiken omassa päässään ja kuulkaa hyvä tulee!

Haastattelujen aiheena oli Länsimetron jatke eli Kivenlahden metro. Tämä osuus Espoon metrosta ei lähtisi edes käyntiin ilman valtion tukea. 

Louko oli harmistunut. Olin mm. kaivanut esiin Liikenne- ja viestintäministeriön kielteisen päätöksen Espoon tukihakemukseen, kriittisen kirjeen jota käsitykseni mukaan piiloteltiin kaupunginvaltuustolta. LVM:n mielipide Espoon kannattavuusselvitysten puutteista ja valtion mielipiteen merkitys olisi pitänyt selostaa kunnolla luottamushenkilöille. Kun ei teknisen toimen johtaja ja Länsimetron hallituksen puheenjohtaja Louko asiaa ottanut esille ei siitä osannut keskustella kukaan muukaan. Nerokkaasti tärkeä kirje kuitenkin löytyi valtuuston päätösasiakirjojen liitteeistä. Näin kukaan ei voisi väittää että kirje on tahallaan jätetty pois asiakirjoista tms.

Asiantuntijat todellakin ovat eri mieltä hyöty-kustannuslaskelmien käytettävyydestä suurien liikennehankkeiden yhteydessä. Louko ei kuitenkaan koskaan tuonut julkisuuteen vaihtoehtoista laskelmaa. Tai siis toi, sen minkä omassa päässään laski.

Olavi Loukon laskuopin mukaan euro maan alla tuottaa viisi maan päällä. Muuta ei meidän tarvitsisi tietää.

Tomeran supliikkimiehen puheet vakuuttivat eduskunnan ja niin vaan Kivenlahden metrolle löytyi valtion kirstusta satoja miljoonia. Alexander Stubb (kok.) iloitsi.

Olavi Louko saattoi myös erehtyä ennustaessaan Espoon väestönkasvua, mikä entisestään heikentäisi hänen arviotaan peltojen alle rakennetun tunnelijunan kannattavuudesta.

Nyt tiedämme varmuudella että Louko erehtyi

Kyse ei ole siitä, etteikö laajeneva metroverkko mahdollistaisi asioita, kuten asuntorakentamista ja työpaikkoja – hyvinvointia ja kasvua – vaan siitä, että tätä toistakin metrohanketta on edistetty ja johdettu samoilla menetelmillä kuin automaattiprojektia ja Länsimetron ykkösvaihetta, jonka maksajia ovat isolla osuudella myös helsinkiläiset: arvauksia, silmien ummistamista ja valehtelua hyödyistä, säästöistä, suunnittelusta, turvallisuudesta ja ongelmista.

Jostakin syystä Länsiväylä -lehden uutinen Kivenlahden metron aikatauluongelmista ja todennäköisistä kustannusylityksistä ei ole kerännyt suuren suurta huomiota.

Sekin asia on jäänyt vähän varjoihin, että Espoon konsernijaosto on kaikesta tapahtuneesta huolimatta valmis myöntämään Länsimetro-yhtön hallitukselle vastuuvapauden.

Ja se ainoa tästä fiaskosta tehty selvitys on edelleen salattu kansilehtiä myöten. Täysin salaisena se myös pysyy kunnes joku toimittaja, luottamushenkilö tai muuten vaan kaupunkilainen keksii käyttää Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä 2017:82 tietopyyntönsä vipuvartena. Vuosikirjaan ”valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.”

Käynnistyykö Länsimetron liikenne syyskuussa 2017? Viimeksi tänään keskustelin erään Helsingin ja Espoon metrohankkeesta hyvin kartalla olevan lähteen kanssa. Kertoi, että tietojensa perusteella ei käynnisty.

”Salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti”

Sateenvarjosta on ainakin ollut hyötyä. KUVA: Richard Nordgren, HBL
Muistatteko, se ainoa metrohankkeesta tehty selvitys on kokonaan salattu koska se sisältää liikesalaisuuksia?

Kysyn koska aamulla Korkein hallinto-oikeus julkaisi päätöksen jonka mukaan liikesalaisuuksiin ei voi vedota vain siksi että näin nyt vaan halutaan tehdä.

Yrityksen salassapitotahdolla ja esittämällä selvityksellä ei ole sellaisenaan ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti. – KHO, 15.5.2017

KHO:2017:82

Vuosikirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä. – KHO

KHO piti siis voimassa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen. Sekin kannattaa lukea. Helsingin hallinto-oikeus nimittäin kävi seikkaperäisesti läpi reklamaatiokirjeet jotka halusin julki. Ei niissä juurikaan liikesalaisuuksia ollut.

Ajattelin neljä vuotta sitten että nämä kirjeet, valituskirjeitä oli kaiken kaikkiaan satoja, viimeistään todistaisivat kuinka sekaisin hanke Helsingin metron automatisoimiseksi on. Ajattelen muuten edelleen näin. Tosin kirjeitä ei ehkä enää tarvita. Kaikki tietävät missä jamassa automaattiprojekti on (lopetettu) ja miten Espoon puolella menee (uuden radan rakentamiskustannukset ja valmistumisaikataulu). Silloin aikanaan reklamaatiokirjeiden julkistamisella olisi voinut olla merkitystä. Automaattiprojektiahan jatkettiin outojen vaiheiden jälkeen kesällä 2012 ns. Etenemissopimuksella.

Ihmettelen sitäkin kuinka letargisesti julmetun kalliiseen julkiseen metrohankkeeseen ja sen julkisuuteen ovat suhtautuneet monet hankkeesta päättäneet ja sen fiaskomaisia piirteitä aitiopaikalta seuranneet luottamushenkilöt ja virkamiehet. Jos ei muuhun ole voitu vedota niin sitten siihen, että on niin vaikeaa kun asiat ovat monimutkaisia eikä aikakaan riitä, että ihan harrastelijapohjalta tässä…

Omalta kannaltani homma meni niin, että Siemens ja HKL vaikeuttivat työtäni ja salasivat asioita kaupunkilaisilta. Siemensillä oli omat syynsä ja HKL:lla omansa ja ne liittyivät minuun koska tein sen tietopyynnön. HKL ja Siemens jatkavat riitelyään kesäkuussa Helsingin käräjäoikeudessa. Onkin mielenkiintoista nähdä miten, jos ollenkaan Korkeimman hallinto-oikeuden tuore päätös vaikuttaa oikeudenkäyntiin automaattimetron sopimusvelvoitteista. Ehkä sen pitäisi säteillä ainakin Länsimetro Osakeyhtiöön?

Asiaan muuten liittyy eräs toinen tuomio.

Helsingin käräjäoikeushan ehti jo tuomita kaksi HKL:n virkamiestä siitä, että eivät piitanneet julkisuuslain aikarajoista. Kyseessä olivat samat kirjeet joissa KHO:n mukaan ei ole liikesalaisuuksia.

Ehkä nyt sitten uusin sen alkuperäisen tietopyynnön. On vähän vipuvarttakin.

Kaksi tiedotetta

Helsingin metron ja Länsimetron automatisointi, muistaako kukaan? Tänään torstaina välimiesoikeus muistutti meitä. Alla osapuolten tiedotteet oikeuden päätökseen liittyen.

”Siemens päävastuussa automaattimetron 1. toimituserän viivästyksestä”
HKL
11.05.2017 12:00
Välimiesoikeus on päättänyt HKL:n hyväksi siellä käsiteltävänä olleen asian metron automatisointia koskevan sopimuksen toimituserän 1 myöhästymisestä. Käsittely välimiesoikeudessa tapahtui Siemensin aloitteesta.
Välimiesoikeus katsoi toimituserän 1 viivästyneen 493 päivää sovitusta toimitusajasta ja Siemensin olevan vastuussa tästä viivästyksestä 401 päivän osalta. Välimiesoikeuden päätös on heti lainvoimainen.
Metron automatisointia koskevien sopimusten purkuasia on etenemässä seuraavaksi käsittelyihin Helsingin käräjäoikeudessa.
– Ensimmäinen istunto käräjäoikeudessa on kesäkuussa. Silloin on tarkoitus käydä oikeuden puheenjohtajan ilmoituksen mukaan kattavasti läpi erityisesti oikeudenkäynnin hallintaan ja läpivientiin liittyviä asioita, kertoo HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judström.
HKL:n ja Siemensin välisen metron automatisointia koskeneiden sopimusten mukaan toimituserä nro 1:n viivästyminen yli vuodella on hankintasopimusten mukainen peruste sopimusten purulle. Tämä onkin yksi HKL:n purkuperuste käräjäoikeudessa vireillä olevassa purkukanteessa.
– Välimiesoikeuden lainvoimainen päätös vahvistaa HKL:n käsitystä siitä, että HKL on arvioinut tilanteen oikein purkaessaan vuonna 2015 metron automatisoinnin sopimukset.

 

”Välimiesoikeuden päätös koskee ainostaan metrovarikon asetinlaitetta”
Siemens Osakeyhtiö
11.5.2017 17.39
Välimiesoikeus antoi 8.5.2017 päätöksen Helsingin metron automatisointiprojektin ensimmäisen toimituserän myöhästymisestä. Välimiesoikeuden päätös ei syntynyt yksimielisesti. Ensimmäinen toimituserä koski ainoastaan metrovarikon asetinlaitteen uusimista, joka toteutettiin onnistuneesti mutta myöhässä. Metrovarikon asetinlaite otettiin käyttöön vuodenvaihteessa 2011-2012.
Myöhästymisen vuoksi HKL pidätti osan toimituserän maksusta. Tästä asiasta osapuolten välillä alkoi 2012 oikeuskäsittely. Välimiesmenettelyssä selvitettiin sitä, kuka oli vastuussa ensimmäisen toimituserän myöhästymisestä. Kumpaakaan osapuolta ei todettu yksin syylliseksi myöhästymiseen. Siemensin osuus myöhästymisestä oli 401 päivää ja HKL:n 92 päivää. Välimiesmenettelyn päätös ei koske myöhemmin tapahtunutta sopimuksen purkua, joka käsitellään käräjäoikeudessa.
– Varikon asetinlaitteen viivästymisestä huolimatta automatisointiprojektia jatkettiin. Keväällä 2012 osapuolet solmivat etenemissopimuksen, jossa nimenomaisesti sovittiin uudesta toteutusaikataulusta. HKL:n päätöksellä purkaa sopimus 2015 ei siis ole suoraa yhteyttä ensimmäisen toimituserän myöhästymiseen, sanoo Mobility-divisioonan johtaja Juha Lehtonen.

Turvallisuus olikin puuhastelua – sitten jysähti

Metro1
Virtakisko tunkeutui koeajojunan lattiarakenteiden läpi. | KUVA: Onnettomuustutkintakeskus
Onnettomuustutkintakeskuksen selvityksen mukaan HKL:ssä on eletty vuosikymmeniä kuin pellossa.

Kun minulle selvisi vuonna 2012 että Helsingin metro on laiton joukkojenkuljetusjärjestelmä esitin asiaan liittyviä kysymyksiä HKL:n silloiselle toimitusjohtajalle Matti Lahdenrannalle, metrohankkeesta vastaavalle apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurille sekä myöhemmin myös Länsimetro Oy:n toimitusjohtajalle Matti Kokkiselle.

Minulle lähinnä naureskeltiin. Että mitä sä tollasia kyselet, totta kai Helsingin metro on turvallinen. Eihän radalla ole sattunut yhtään onnettomuutta 30 vuoteen. Ja Länsimetrosta vasta turvallinen metrorata tuleekin, maailman turvallisin.

Vastasin Lahdenrannalle että varmaan joitakin ns. läheltä piti -tilanteita kuitenkin on ollut? Että voisinko saada nähdä näistä tapahtumista tapahtumatiedot? Ja entä metroradan riskikartoitus, missähän se on? Mitään en saanut koska ”tiedot ovat vaikeasti esiin kaivettavissa eivätkä muutenkaan julkisia”. Koko metrojärjestelmän vanhaa osaa käsittävä turvallisuusselvitys oli edelleen ”vaiheessa”.

Sauria Lahdenrannan turvallisuuskatsaus ei hetkauttanut. Apulaiskaupunginjohtaja luotti ahkeraksi ja yötä myöten taulukoita laskevaan liikennelaitos-liikelaitoksen toimitusjohtajaan kuin vuoreen. Uutta metroliikennettä säätelevää lakiakin oli Saurin mielestä turha kiirehtiä koska ”se tulee siinä vaiheessa kun Länsimetron liikenne alkaa.” Kaikki tämä siis vuonna 2012.

Toukokuussa 2013 eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen esitti arvion Helsingin metrosta. Laiton peli. ”Metron toimintaa ja liikennöintiä ei nykyisellään koske mikään lakitasoinen sääntely, vaan se on järjestetty kunnallisen itsehallinnon puitteissa. Helsingin kaupungin liikennelaitos (HKL) määrittää itse metrojärjestelmän turvallisuustason, valvoo sitä itse ja myös katsastaa oman kalustonsa.”

– Mitä suurempi on toimintaan liittyvä turvallisuusintressi, sitä suurempi on myös toiminnan sääntelyyn ja valvontaan liittyvä julkinen intressi. – EOA Petri Jääskeläinen toukokuussa 2013

Uutisointi metroradan turvallisuudesta eikä edes EOA:n kriittinen arvio vaikuttanut Helsingin ja Espoon metrohanketta tukeviin päättäjiin. Tuntui, että valtuustoihin voi kiikuttaa vaikka mitä todisteita vakavista puutteista ja epämääräisistä laskelmista – eikun eteenpäin vaan, hyvä tulee.

Sitten tuli heinäkuun 27. päivä 2016. Itäkeskuksen yössä metalli taipui. Onneksi vain metalli.

Onnettomuudesta tehty tutkinta esiteltiin julkisuudessa eilen maanantaina.

Metro-onnettomuuden 27.7.2016 tutkinta valmistui – OTKES antaa viisi suositusta turvallisuuden parantamiseksi

Selvityksen mukaan HKL:ssä on eletty vuosikymmeniä kuin pellossa: Turvallisuusohjeistus on ollut olematonta tai puuttellista, koulutuksessa on tehty virheitä ja siihen päälle vielä havaitsematon laitteiston suunnitelluvirhe. On lähes ihme, että mitään oikeasti vakavaa ei aikaisemmin ole tapahtunut kun on vielä se inhimillinen tekijäkin. Rahalla selvittiin. HKL oikoi junan peltiä yli 620 000 eurolla.

OTKE 8.5.2017.png

Onnettomuustutkintakeskus kumoaa HKL:n väitteen siitä, että ”tällaista ei voi tapahtua matkustajaliikenteessä päiväsaikaan”. Kyllä voi, sanoo OTKE:n johtaja Veli-Pekka Nurmi.

HKL:ltä vaadittiin turvallisuusjohtamisjärjestelmä vasta kesällä 2016 uuden kaupunkiraideliikennelain myötä. Tämän vuoksi järjestelmä oli kehittymätön. Esimerkiksi turvallisuuspoikkeamien käsittely oli puutteellista, metrojunien törmäämistä ei ollut tunnistettu riskiksi eikä kuljettajien ajovirheitä ollut käsitelty ajoissa. HKL:n organisaatiomuutos häiritsi poikkeamien käsittelyä eikä poikkeamajärjestelmä ollut riittävän selkeä sen käyttäjille. – OTKE 8.5.2017

Traagista tässä on myös viraston ja poliitikkojen koomailu. Ei haluttu ymmärtää vakavaa asiaa vaikka se tuotiin julkiseen keskusteluun jo vuosia sitten.

Kesäkuusta 2017 lähtien HKL ja Länsimetro Oy kiistelevät Helsingin käräjillä automaattiprojektin vastuista. Nimenomaan metroradan turvallisuusvastuista. Onko HKL omalla piittamattomuudellaan nyt antanut vipuvartta Siemensille, joka julkisten oikeudenkäyntiasiakirjojen mukaan väittää HKL:llä olleen suuria puutteita turvaohjeistuksessaan ja että tämä on se syy, yksi suurista syistä, sille että kuljettajamattomasta metrosta ei tullut mitään? Siemens vaatii HKL:ltä eli Helsingin kaupungilta eli meiltä kaupunkilaisilta satojen miljoonien korvauksia.

Lue myös: HKL:n tiedote onnettomuuden jälkeisistä toimenpiteistä