Hävisin, mutta voittiko oikeus?

kivi

Onko se julkisuuslaki siellä vasemmassa yläkulmassa, itsepäinen pahus?

Helsingin hallinto-oikeus on hylännyt valituksen, joka koskee Länsimetro Oy:n salassapidettäväksi määrättyä selvitystä.

Tein alkukesästä tietopyynnön, johon Espoon kaupunki vastasi kieltävästi. Valitin Helsingin hallinto-oikeuteen. Tuomioistuimen päätös on annettu torstaina 9.11.2017. Minulle posti toi sen eilen.

HHO_päätös_141117 dnro 05152/17/1203

Taustaa

Metroyhtiön selvitys käynnistettiin keväällä 2016 ja se valmistui keväällä 2017. Selvityksen tekeminen maksoi 30 000 euroa, kaupunkilaisten rahaa. Tämän tiedämme selvityksestä:  Lähdemateriaalina on käytetty toisaalta täysin julkista aineistoa kuten kaupunginvaltuustojen, kaupunginhallitusten, lautakuntien ja jaostojen päätösasiakirjoja. Selvitysmiehet ovat myös haastatelleet lukuisia metrohankkeessa mukana olleita ja siellä edelleen työskenteleviä henkilöitä. Toisaalta siihen kerrotaan sisältyvän myös tietoa, jonka voi luokitella liikesalaisuuksiksi. Silti selvitys on kokonaan salattu – kansilehtiä myöten. Salauspäätöksen on tehnyt metroyhtiön hallitus.

Espoon kaupunki käynnisti toukokuussa 2017 oman selvityksensä kesän 2016 tapahtumista. Selvitys julkistettiin lokakuussa. Selvityksestä on laadittu erillinen lausunto. Lausunnon mukaan kaupungin selvityksen pohjalta ei voi päätellä miten hyvin tai huonosti tieto on kulkenut metroyhtiön hallituksen ja yhtiön johdon välillä eikä sitä, miten ja mikä tieto on liikkunut hallituksen ja omistajien välillä.

Länsimetro Oy:n salattu selvitys on ollut kaupungin käyttämien tilintarkastajien käytössä.

Selvitysraportti_Länsimetro_EY_ final

Tilintarkastaja on ulkopuolinen (Ernst & Young). Toimeksianto eli selvityksen tekeminen on kuitenkin tullut kaupungilta. Oikeuskirjallisuuden mukaan tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki se aineisto mikä on ollut kaupungin toimeksiannosta työskennelleiden selvittäjien käytössä, on kaupungin aineistoa. Näin metroyhtiön salainen selvitys olisi julkinen asiakirja.

Entä hyvä hallinto?

Hallinto-oikeuden lähtökohta on se, että kaupunginjohtaja puhuu totta väittäessään, että hänellä ei ole tietopyynnön kohteena olevaa asiakirjaa. Oikeudella ei ole syytä epäillä valehtelua.

Missä Länsimetro Oy:n oma selvitys on? Säilytetäänkö sitä kassakaapissa kaukana jossakin kellarissa? Tuskin. On itse asiassa vaikea kuvitella, että selvitys ei löytyisi Olli Isotalon työtietokoneelta. Isotalo on Espoon teknisen toimen johtajan, kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän läheinen työtoveri. Virkamies. Isotalo on myös metroyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Ei vain ole uskottavaa, että Espoon kaupunginjohtajalla ei olisi tietoa metroyhtiön selvityksen sisällöstä tai että hän ei helposti saisi sitä sähköpostiinsa.

Tuomioistuin voisi halutessan jalkautua ja tehdä tarkastuksen Espoossa. Näin ei kuitenkaan tehdä.

Todistustaakka on minulla, valituksen tekijällä. Hävisin tämän erän.

Episodin huutomerkki onkin siinä, miten kaupunki kertoo soveltavansa julkisuuslakia ja noudattavansa hyvää hallintoa. Yhtiöoikeuden asiantuntuntija on lausunnossaan selkeä: Kaupungin selvityksessä on puutteita. Metroyhtiön hallitus kokoontui viime kriisivuonna peräti 29 kertaa ja näistä kokouksista kaupunkilaisille kerrotaan vain, että tieto on kulkenut ja että se ei ole kulkenut. Epämääräistä, mutta nerokasta. Näistä lähtökohdista ulkopuolinen asiantuntijakaan, sellainen arvostettu Manne Airaksinen todella on, eo pysyty sanoomaan juuta eikä jaata vastuukysymyksistä. Tämä taitaa olla se syy, miksi kaupunginjohtajat Vapaavuori ja Mäkelä nyt voivat sanoa julkisuuteen, että lisäselvityksen tarvetta ei ole.

Roschier Airaksisen lausunto

Mihin tämä kaikki liittyy?

Suomen Kuvalehti uutisoi eilen 14.11., että valtioneuvoston kanslia on ilmoittanut peruvansa julkisuuslain laajentamista koskevan tutkimushankkeen.

SK:n mukaan hanketta oli perusteltu sillä, että yhä enemmän julkishallinnon tehtäviä ja palveluita siirtyy viranomaiskoneiston ulkopuolelle, jonne viranomaisten asiakirjojen julkisuudesta määräävä laki ei ulotu. Läpinäkyvyyden puute on noussut esille julkisuudessa muun muassa rajusti budjettinsa ja aikataulunsa ylittäneen Länsimetro-yhtiön tapauksessa. Lehti jatkaa: Syyskuussa julkaistun hakuilmoituksen mukaan valtioneuvoston kanslia halusi tutkijoiden selvittävän, miltä osin ja millä tavoin julkisuuslain soveltamista tulisi laajentaa. Hanketta kuvailtiin kiireelliseksi, koska yhtiöittäminen on esillä hallituksen hankkeissa.

”Selvityksellä on myös vahvaa poliittista painoarvoa, sillä julkisuuslailla on suuri merkitys median toimintaedellytysten ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien sekä tehokkaan korruption torjunnan kannalta”, hakuilmoituksessa todetaan.

Oikeusministeriö ei ole vielä nostanut käsiään pystyyn, mutta SK:n mukaan varsinaista valmistelua julkisuuslain muuttamiseksi ei ole kuitenkaan käynnissä, joten ”kuntien Länsimetro-tyyppiset tapaukset ovat tuskin pian tulossa suuremman läpinäkyvyyden piiriin. ”

Suomi, juhlavuosi 2017.

Mainokset

Pari hassua juttua historiasta

Mitä yhteistä on alkuperäisellä metrohankkeella ja tällä nykyisellä, tuskallisen hitaasti ja erittäin kalliisti etenevällä projektilla? Vastaus on, että yllättävän paljon.

Arkistoja tutkimalla selviää helposti, että Unto Valtasen itämetroa rakennettiin osin laittomien voiteluaineiden jouhevoittaessa toimintaa. Sekin on helppo havaita, että media havahtui hyvin hitaasti väärinkäytöksiin ja laajaksi yltyneeseen sössimiseen. Eikä sekään jää satunnaiseltakaan tutkijalta piiloon, että metropomot pitivät hankkeesta isoin mustin kirjaimin lopulta raportoinutta mediaa syyllisenä projektin huonoon maineeseen.

Keitä he ovat, nykyiset metropomot? Virkamiesten, toimitusjohtajien, hallitusjäsenten ja konsulttien lisäksi valtaa käyttävät kaupunginvaltuutetut. Heistä muutama on ymmärtänyt, siis Onnettomuustutkintakeskuksen lisäksi, että automaattimetroa ja länsimetroa on paisutettu vanhoilla hiivoilla.

Kuten silloin ennen, poliitikot ovat jälleen saaneet tarpeekseen. Monet eivät vaan jaksa jauhaa samaa asiaa. Toiset yrittävät selvittää mitä täällä oikein tapahtuu, mutta törmäävät jatkuvasti projektijohdon uusiin lupauksiin länsimetron matkustajaliikenteen pikaisesta käynnistymisestä sekä väitteisiin liikesalaisuuksista. Ymmärrettävästi näissä hampaattomankin olemattomia hampaita kiristävissä olosuhteissa metroprojektiin kriittisesti suhtautuvan päättäjänkin tekee mieli kyseenalaistaa myös median motiivit.

img_3986

Niinpä lähes kaikki on kuten 1980-luvulla. Paitsi, että nykyään käytettävissä on monia erilaisia keskustelukanavia. Entisaikaan kirjoitettiin vastine, joka ehkä julkaistiin mielipidesivulla. Kirjeenvahtoa saattoi jatkua jonkin aikaa. Nykyään on esimerkiksi  Twitter ja palaute välitöntä.  Valtuutettu Honkasalon purkaus tuotti kaupunkilaisilta monia kommentteja, muun muassa nämä alla olevat:

img_3987

tweet

Mitä savuverhon takana tapahtuu?

lehdet_150316

Vuosi on kulunut mutta fiaskon arkkitehtuuri on yhä salainen.

Espoon kaupunki ei halua julkistaa metroselvitystä jota sillä ei ole, mutta joka sillä kuitenkin on. Selvitys on Länsimetro -hanketta kaupungin toimeksiannosta syynäävillä erikoistilintarkastajilla.

Tässä tulee nyt jonkin verran uuttakin asiaa, mutta kerrataanpa aluksi.

Osin, ehkä suurelta osin, julkisista päätösasiakirjoista, selvityksistä ja raporteista koostuva Länsimetro -selvitys pysyy salattuna. Selvitys on niin salainen että selvityksen kansilehdetkin on salattu. Ja salaisia ovat myös salaamista perustelevat asianajajien lausunnot.

Selvityksen on teettänyt Länsimetro Osakeyhtiö ja siitä on keskusteltu metroyhtiön hallituksessa maaliskuun alusta alkaen. Hallitus teki päätöksen salaamisesta huhtikuun 13. päivä. Päätös perustuu kahden eri asianajajatoimiston antamaan arvioon (Asianajotoimisto Brander & Manner Oy ja Asianajotoimisto Uoti, Sotamaa & Co). Lausuntoja ei anneta julkisuuteen.

Julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä. Nyt kuitenkin Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto on jo marraskuussa 2016 ja vielä erikseen huhtikuussa 2017 päättänyt, että Länsimetro -hankkeesta tehdään eritysitilintarkastus. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on sitten konsernijaoston patistelemana ostanut erikoistilintarkastuksen Ernst & Young Oy:ltä.

Metroyhtiön selvitys maksoi muistaakseni noin 30 000 euroa, erityistilintarkastus kustantaa kaupunginjohtajan päätöspöytäkirjan mukaan 55 000 euroa. Kaupunkilaisten rahoja nämäkin.

Erityistilintarkastuksen tekee kaupungin ulkopuolinen palveluntuottaja, mutta toimeksianto on kaupungin. Näin ollen Länsimetroyhtiön selvitysraportista on tullut kaupungin eli viranomaisen asiakirja, sillä viranomaisen asiakirja on viranomaisen hallussa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 5 §)

Niin, tämäkin vielä. Milloin Länsimetron liikenne alkaa? Sitä ei tiedä kukaan vieläkään. Syyskuuta 2017 on projektijohto mainostanut, mutta liikennettä suunnitteleva ja harjoittava Helsingin seudun liikenne HSL on asiasta edelleen hiljaa. Syyskuu alkaa 86 päivän päästä. Välissä Suomen lomat.

Kaupunginjotaja Jukka Mäkelän päätöspöytäkirjan mukaan erityistilintarkastuksen tulee sisältää seuraavat osiot:

  • hankkeen valmisteluvaiheessa käytettyjen tietojen ja laskentaperusteiden oikeellisuuden arviointi,
  • hankkeen kustannuskehityksen tarkastelu ja analysointi hankkeen eri vaiheiden hankesuunnitelmista ja laskelmista tämänhetkiseen toteumaan,
  • yhtiön hallituksen sekä toimivan johdon työskentely,
  • selvitys hankkeen viivästymisen keskeisistä syistä ja
  • viivästymisestä aiheutuneet ja aiheutivat kustannukset.

Kuulostaa juuri niiltä asioilta joita Länsimetro -yhtiön tilaama ja teettämä, jo kevättalvella valmistunut laaja selvitys sisältää. Miksi työ tehdään kahteen kertaan? Länsimetro Osakeyhtiön omistavat Helsingin ja Espoon asukkaat. Eritysitilintarkastuksen on muuten arvioitu valmistuvan mätäkuun aikaan eli heinäkuusssa.

Projektijohto, mukaanlukien nekin poliitikot joiden vastuulla hankkeen valvominen on, mutta jotka eivät metroyhtiön selvitysraporttia ole lukeneet, ovat kuitenkin innokkaasti selittäneet salaamista liikesalaisuuksilla. Niitäkin selvitykseen varmasti sisältyy. Mutta kuten selvitysmiehet Jaakko Heikkilä, Pekka Kontiala ja Juhani Kuusisto minulle jo helmikuussa kertoivat, sisältyy siihen paljon muutakin – esimerkiksi niitä täysin julkisia päätösasiakirjoja ja niiden pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä. Miten nämäkin voivat olla ”salattuja”?

Mikä on liikesalaisuus? Se ei ainakaan ole viranomaisen tai viranomaisen kanssa kauppaa tai muuta yhteistyötä tekevän yksityisen yrityksen mahdollinen imagotappio. Tästähän on nyt Korkeimman oikeuden vuosikirjapäätöskin. (KHO:2017:82)

Näillä pohjatiedoilla tein 24.5.2017 metroyhtiön salatusta selvitysraportista asiakirjapyynnön Espoon kaupungille. Sain vastuksen 5.6.2017. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan hän ei voi minulle luovuttaa sellaista asiakirjaa jota hänellä ei ole.

Uusin totta kai alkuperäisen asiakirjapyyntöni. Mielestäni päätös metroyhtiön selvitysraportin julkisuudesta tulee tehdä kaupunginhallituksen konsernijaostossa julkisuuslain 14 §:n 1 momentin mukaan. Eli se toimielin joka on erityistilintarkastuksen kaupungin laskuun käynnistänyt myös päättää asiakirjan antamisesta. Ja, toistan vielä, päätöksen erityistilintarkastuksen tekemisestä on siis tehnyt Espoon konsernijaosto, minkä perusteella kaupunginjohtaja on sitten valinnut tehtävään Ernst & Youngin.

Tiedon antamisesta asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen toimeksiantotehtävää suoritettaessa tai annettu toisen viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten, päättää tehtävän antanut viranomainen, jollei toimeksiannosta muuta johdu. –  Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 14 § Asiakirjan antamisesta päättäminen

Muotoseikoilla on merkitystä. Länsimetro on julkinen rakennushanke. Ajattelen, että jos vielä tälläkin asialla hallinto-oikeutta vaivataan, niin voisihan asian käsittely lähteä ripeästi itse pihvistä eli liikesalaisuksista eikä siitä, kuka päätöksen pyydetyn asiakirjan antamatta jättämisestä tekee? Yhteiskunta ei tarvitse yhtään lisää yhtä pitkäksi venyviä oikeuskäsittelyjä kuin yllä mainittu tapaus Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ajalla vasta onkin merkitystä. Vielä tuosta KHO:n liikesalaisuuksia koskevasta keissistä. Ainoa välitön käytännön seuraamus Helsingin kaupungille ja Siemensille noin viiden vuoden oikeustaistelusta oli se, että vastaajien oli luovutettava minulle pyytämäni asiakirjat. Automaattimetro meni lopullisesti metsään joulukuussa 2014 mutta projekti olisi voitu lopettaa jo kesällä 2012. Ainoa välitön käytännön seuraamuus julkisuuslain aikarajojen rikkomisesta (sama tapaus kuin yllä mutta Helsingin käräjäoikeudessa rikosasiana) HKL:n ylimmille pomoille oli tuomio ilman rangaistusta ja – mielestäni melko lievä – julkinen nöyryytys. Ajan kulumisesta hyötyvät ne joilla on eniten peiteltävää ja voi olla, että Espoonkin kaupungintalossa asiakirjapyyntöäni on tältäkin kantilta pohdittu. Joka tapauksessa kulunut vuosi viimeistään on paljastanut eron luottamushenkilöiden ja virkamiesten tavasta puhua avoimuudesta ja heidän käytännön toimillaan. Kesäkuussa 2017 emme vieläkään tiedä tarkasti miten Länsimetro -hanke ajautui täydelliseen fiaskoon kesäkuussa 2016.

Julkisuuskuva ei ole liikesalaisuus

Reklamaatiot. 1653 päivää siihen meni. Muistitikulla noin 750 sivua enemmän tai vähemmän tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa käyttäjien HKL ja Siemens välillä.


Kiinnitin Iltalehden eilisessä, STT:n sähkeeseen perustuvassa uutisessa huomiota tähän Espoon konsernijaoston puheenjohtaja Teemu Lahtisen lausuntoon:

Selvitystä ei voida julkaista edes poliitikoille. Se sisältää liikesalaisuuksia, joista saattaa olla vahinkoa yhtiölle ja sitä kautta kaupungille eli veronmaksajille.

Olen jututtanut selvitysraportin tekijöitä sen verran, että tiedän heidän käyneen läpi Länsimetro-hankkeen päätöksentekoon liittyneet asiakirjat. Ihmettelen miten nämä asiakirjat joista suurin osa on julkisia yht’äkkiä ovatkin muuttuneet salaisiksi? Samaa koskee selvityshenkilöiden havainnoistaan tekemiä johtopäätöksiä. Entäpä selvitysraporttiin sisältyvät haastattelut? Kaikki on salaista. Todellako?

Se, että kaupunki, yksityinen yritys, virkamies tai luottamushenkilö joutuu metroselvityksessä huonoon valoon ei ole sellainen syy, jonka perusteella julkisesta hankkeesta verorahoin tehty selvitys voidaan salata. Tämähän on nyt todettu Korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Olenkin tänään tehnyt Espoon kaupungille tietopyynnön. Espoon on pystyttävä avaaman salausperusteita paremmin kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt.

Kaupungin eli viranomaisen on julkaistava selvitys poislukien todelliset liikesalaisuudet.

Todellisuudessa ei ole kivaa

Arvaukset käyvät kalliiksi mutta metroyhtiön hallitukselle esitetään kiitettävää arvosanaa.

Olavi Louko selosti muutama vuosi sitten HBL:lle kuinka älyttömiä valtion vaatimat kannattavuusselvitykset ovat. Sen jälkeen Louko kertoi vielä että hänpä ynnäileekin kaiken omassa päässään ja kuulkaa hyvä tulee!

Haastattelujen aiheena oli Länsimetron jatke eli Kivenlahden metro. Tämä osuus Espoon metrosta ei lähtisi edes käyntiin ilman valtion tukea. 

Louko oli harmistunut. Olin mm. kaivanut esiin Liikenne- ja viestintäministeriön kielteisen päätöksen Espoon tukihakemukseen, kriittisen kirjeen jota käsitykseni mukaan piiloteltiin kaupunginvaltuustolta. LVM:n mielipide Espoon kannattavuusselvitysten puutteista ja valtion mielipiteen merkitys olisi pitänyt selostaa kunnolla luottamushenkilöille. Kun ei teknisen toimen johtaja ja Länsimetron hallituksen puheenjohtaja Louko asiaa ottanut esille ei siitä osannut keskustella kukaan muukaan. Nerokkaasti tärkeä kirje kuitenkin löytyi valtuuston päätösasiakirjojen liitteeistä. Näin kukaan ei voisi väittää että kirje on tahallaan jätetty pois asiakirjoista tms.

Asiantuntijat todellakin ovat eri mieltä hyöty-kustannuslaskelmien käytettävyydestä suurien liikennehankkeiden yhteydessä. Louko ei kuitenkaan koskaan tuonut julkisuuteen vaihtoehtoista laskelmaa. Tai siis toi, sen minkä omassa päässään laski.

Olavi Loukon laskuopin mukaan euro maan alla tuottaa viisi maan päällä. Muuta ei meidän tarvitsisi tietää.

Tomeran supliikkimiehen puheet vakuuttivat eduskunnan ja niin vaan Kivenlahden metrolle löytyi valtion kirstusta satoja miljoonia. Alexander Stubb (kok.) iloitsi.

Olavi Louko saattoi myös erehtyä ennustaessaan Espoon väestönkasvua, mikä entisestään heikentäisi hänen arviotaan peltojen alle rakennetun tunnelijunan kannattavuudesta.

Nyt tiedämme varmuudella että Louko erehtyi

Kyse ei ole siitä, etteikö laajeneva metroverkko mahdollistaisi asioita, kuten asuntorakentamista ja työpaikkoja – hyvinvointia ja kasvua – vaan siitä, että tätä toistakin metrohanketta on edistetty ja johdettu samoilla menetelmillä kuin automaattiprojektia ja Länsimetron ykkösvaihetta, jonka maksajia ovat isolla osuudella myös helsinkiläiset: arvauksia, silmien ummistamista ja valehtelua hyödyistä, säästöistä, suunnittelusta, turvallisuudesta ja ongelmista.

Jostakin syystä Länsiväylä -lehden uutinen Kivenlahden metron aikatauluongelmista ja todennäköisistä kustannusylityksistä ei ole kerännyt suuren suurta huomiota.

Sekin asia on jäänyt vähän varjoihin, että Espoon konsernijaosto on kaikesta tapahtuneesta huolimatta valmis myöntämään Länsimetro-yhtön hallitukselle vastuuvapauden.

Ja se ainoa tästä fiaskosta tehty selvitys on edelleen salattu kansilehtiä myöten. Täysin salaisena se myös pysyy kunnes joku toimittaja, luottamushenkilö tai muuten vaan kaupunkilainen keksii käyttää Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä 2017:82 tietopyyntönsä vipuvartena. Vuosikirjaan ”valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.”

Käynnistyykö Länsimetron liikenne syyskuussa 2017? Viimeksi tänään keskustelin erään Helsingin ja Espoon metrohankkeesta hyvin kartalla olevan lähteen kanssa. Kertoi, että tietojensa perusteella ei käynnisty.