Mitä savuverhon takana tapahtuu?

lehdet_150316
Vuosi on kulunut mutta fiaskon arkkitehtuuri on yhä salainen.
Espoon kaupunki ei halua julkistaa metroselvitystä jota sillä ei ole, mutta joka sillä kuitenkin on. Selvitys on Länsimetro -hanketta kaupungin toimeksiannosta syynäävillä erikoistilintarkastajilla.

Tässä tulee nyt jonkin verran uuttakin asiaa, mutta kerrataanpa aluksi.

Osin, ehkä suurelta osin, julkisista päätösasiakirjoista, selvityksistä ja raporteista koostuva Länsimetro -selvitys pysyy salattuna. Selvitys on niin salainen että selvityksen kansilehdetkin on salattu. Ja salaisia ovat myös salaamista perustelevat asianajajien lausunnot.

Selvityksen on teettänyt Länsimetro Osakeyhtiö ja siitä on keskusteltu metroyhtiön hallituksessa maaliskuun alusta alkaen. Hallitus teki päätöksen salaamisesta huhtikuun 13. päivä. Päätös perustuu kahden eri asianajajatoimiston antamaan arvioon (Asianajotoimisto Brander & Manner Oy ja Asianajotoimisto Uoti, Sotamaa & Co). Lausuntoja ei anneta julkisuuteen.

Julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä. Nyt kuitenkin Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto on jo marraskuussa 2016 ja vielä erikseen huhtikuussa 2017 päättänyt, että Länsimetro -hankkeesta tehdään eritysitilintarkastus. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on sitten konsernijaoston patistelemana ostanut erikoistilintarkastuksen Ernst & Young Oy:ltä.

Metroyhtiön selvitys maksoi muistaakseni noin 30 000 euroa, erityistilintarkastus kustantaa kaupunginjohtajan päätöspöytäkirjan mukaan 55 000 euroa. Kaupunkilaisten rahoja nämäkin.

Erityistilintarkastuksen tekee kaupungin ulkopuolinen palveluntuottaja, mutta toimeksianto on kaupungin. Näin ollen Länsimetroyhtiön selvitysraportista on tullut kaupungin eli viranomaisen asiakirja, sillä viranomaisen asiakirja on viranomaisen hallussa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 5 §)

Niin, tämäkin vielä. Milloin Länsimetron liikenne alkaa? Sitä ei tiedä kukaan vieläkään. Syyskuuta 2017 on projektijohto mainostanut, mutta liikennettä suunnitteleva ja harjoittava Helsingin seudun liikenne HSL on asiasta edelleen hiljaa. Syyskuu alkaa 86 päivän päästä. Välissä Suomen lomat.

Kaupunginjotaja Jukka Mäkelän päätöspöytäkirjan mukaan erityistilintarkastuksen tulee sisältää seuraavat osiot:

  • hankkeen valmisteluvaiheessa käytettyjen tietojen ja laskentaperusteiden oikeellisuuden arviointi,
  • hankkeen kustannuskehityksen tarkastelu ja analysointi hankkeen eri vaiheiden hankesuunnitelmista ja laskelmista tämänhetkiseen toteumaan,
  • yhtiön hallituksen sekä toimivan johdon työskentely,
  • selvitys hankkeen viivästymisen keskeisistä syistä ja
  • viivästymisestä aiheutuneet ja aiheutivat kustannukset.

Kuulostaa juuri niiltä asioilta joita Länsimetro -yhtiön tilaama ja teettämä, jo kevättalvella valmistunut laaja selvitys sisältää. Miksi työ tehdään kahteen kertaan? Länsimetro Osakeyhtiön omistavat Helsingin ja Espoon asukkaat. Eritysitilintarkastuksen on muuten arvioitu valmistuvan mätäkuun aikaan eli heinäkuusssa.

Projektijohto, mukaanlukien nekin poliitikot joiden vastuulla hankkeen valvominen on, mutta jotka eivät metroyhtiön selvitysraporttia ole lukeneet, ovat kuitenkin innokkaasti selittäneet salaamista liikesalaisuuksilla. Niitäkin selvitykseen varmasti sisältyy. Mutta kuten selvitysmiehet Jaakko Heikkilä, Pekka Kontiala ja Juhani Kuusisto minulle jo helmikuussa kertoivat, sisältyy siihen paljon muutakin – esimerkiksi niitä täysin julkisia päätösasiakirjoja ja niiden pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä. Miten nämäkin voivat olla ”salattuja”?

Mikä on liikesalaisuus? Se ei ainakaan ole viranomaisen tai viranomaisen kanssa kauppaa tai muuta yhteistyötä tekevän yksityisen yrityksen mahdollinen imagotappio. Tästähän on nyt Korkeimman oikeuden vuosikirjapäätöskin. (KHO:2017:82)

Näillä pohjatiedoilla tein 24.5.2017 metroyhtiön salatusta selvitysraportista asiakirjapyynnön Espoon kaupungille. Sain vastuksen 5.6.2017. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan hän ei voi minulle luovuttaa sellaista asiakirjaa jota hänellä ei ole.

Uusin totta kai alkuperäisen asiakirjapyyntöni. Mielestäni päätös metroyhtiön selvitysraportin julkisuudesta tulee tehdä kaupunginhallituksen konsernijaostossa julkisuuslain 14 §:n 1 momentin mukaan. Eli se toimielin joka on erityistilintarkastuksen kaupungin laskuun käynnistänyt myös päättää asiakirjan antamisesta. Ja, toistan vielä, päätöksen erityistilintarkastuksen tekemisestä on siis tehnyt Espoon konsernijaosto, minkä perusteella kaupunginjohtaja on sitten valinnut tehtävään Ernst & Youngin.

Tiedon antamisesta asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen toimeksiantotehtävää suoritettaessa tai annettu toisen viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten, päättää tehtävän antanut viranomainen, jollei toimeksiannosta muuta johdu. –  Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 14 § Asiakirjan antamisesta päättäminen

Muotoseikoilla on merkitystä. Länsimetro on julkinen rakennushanke. Ajattelen, että jos vielä tälläkin asialla hallinto-oikeutta vaivataan, niin voisihan asian käsittely lähteä ripeästi itse pihvistä eli liikesalaisuksista eikä siitä, kuka päätöksen pyydetyn asiakirjan antamatta jättämisestä tekee? Yhteiskunta ei tarvitse yhtään lisää yhtä pitkäksi venyviä oikeuskäsittelyjä kuin yllä mainittu tapaus Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ajalla vasta onkin merkitystä. Vielä tuosta KHO:n liikesalaisuuksia koskevasta keissistä. Ainoa välitön käytännön seuraamus Helsingin kaupungille ja Siemensille noin viiden vuoden oikeustaistelusta oli se, että vastaajien oli luovutettava minulle pyytämäni asiakirjat. Automaattimetro meni lopullisesti metsään joulukuussa 2014 mutta projekti olisi voitu lopettaa jo kesällä 2012. Ainoa välitön käytännön seuraamuus julkisuuslain aikarajojen rikkomisesta (sama tapaus kuin yllä mutta Helsingin käräjäoikeudessa rikosasiana) HKL:n ylimmille pomoille oli tuomio ilman rangaistusta ja – mielestäni melko lievä – julkinen nöyryytys. Ajan kulumisesta hyötyvät ne joilla on eniten peiteltävää ja voi olla, että Espoonkin kaupungintalossa asiakirjapyyntöäni on tältäkin kantilta pohdittu. Joka tapauksessa kulunut vuosi viimeistään on paljastanut eron luottamushenkilöiden ja virkamiesten tavasta puhua avoimuudesta ja heidän käytännön toimillaan. Kesäkuussa 2017 emme vieläkään tiedä tarkasti miten Länsimetro -hanke ajautui täydelliseen fiaskoon kesäkuussa 2016.

Mainokset

Todellisuudessa ei ole kivaa

Arvaukset käyvät kalliiksi mutta metroyhtiön hallitukselle esitetään kiitettävää arvosanaa.

Olavi Louko selosti muutama vuosi sitten HBL:lle kuinka älyttömiä valtion vaatimat kannattavuusselvitykset ovat. Sen jälkeen Louko kertoi vielä että hänpä ynnäileekin kaiken omassa päässään ja kuulkaa hyvä tulee!

Haastattelujen aiheena oli Länsimetron jatke eli Kivenlahden metro. Tämä osuus Espoon metrosta ei lähtisi edes käyntiin ilman valtion tukea. 

Louko oli harmistunut. Olin mm. kaivanut esiin Liikenne- ja viestintäministeriön kielteisen päätöksen Espoon tukihakemukseen, kriittisen kirjeen jota käsitykseni mukaan piiloteltiin kaupunginvaltuustolta. LVM:n mielipide Espoon kannattavuusselvitysten puutteista ja valtion mielipiteen merkitys olisi pitänyt selostaa kunnolla luottamushenkilöille. Kun ei teknisen toimen johtaja ja Länsimetron hallituksen puheenjohtaja Louko asiaa ottanut esille ei siitä osannut keskustella kukaan muukaan. Nerokkaasti tärkeä kirje kuitenkin löytyi valtuuston päätösasiakirjojen liitteeistä. Näin kukaan ei voisi väittää että kirje on tahallaan jätetty pois asiakirjoista tms.

Asiantuntijat todellakin ovat eri mieltä hyöty-kustannuslaskelmien käytettävyydestä suurien liikennehankkeiden yhteydessä. Louko ei kuitenkaan koskaan tuonut julkisuuteen vaihtoehtoista laskelmaa. Tai siis toi, sen minkä omassa päässään laski.

Olavi Loukon laskuopin mukaan euro maan alla tuottaa viisi maan päällä. Muuta ei meidän tarvitsisi tietää.

Tomeran supliikkimiehen puheet vakuuttivat eduskunnan ja niin vaan Kivenlahden metrolle löytyi valtion kirstusta satoja miljoonia. Alexander Stubb (kok.) iloitsi.

Olavi Louko saattoi myös erehtyä ennustaessaan Espoon väestönkasvua, mikä entisestään heikentäisi hänen arviotaan peltojen alle rakennetun tunnelijunan kannattavuudesta.

Nyt tiedämme varmuudella että Louko erehtyi

Kyse ei ole siitä, etteikö laajeneva metroverkko mahdollistaisi asioita, kuten asuntorakentamista ja työpaikkoja – hyvinvointia ja kasvua – vaan siitä, että tätä toistakin metrohanketta on edistetty ja johdettu samoilla menetelmillä kuin automaattiprojektia ja Länsimetron ykkösvaihetta, jonka maksajia ovat isolla osuudella myös helsinkiläiset: arvauksia, silmien ummistamista ja valehtelua hyödyistä, säästöistä, suunnittelusta, turvallisuudesta ja ongelmista.

Jostakin syystä Länsiväylä -lehden uutinen Kivenlahden metron aikatauluongelmista ja todennäköisistä kustannusylityksistä ei ole kerännyt suuren suurta huomiota.

Sekin asia on jäänyt vähän varjoihin, että Espoon konsernijaosto on kaikesta tapahtuneesta huolimatta valmis myöntämään Länsimetro-yhtön hallitukselle vastuuvapauden.

Ja se ainoa tästä fiaskosta tehty selvitys on edelleen salattu kansilehtiä myöten. Täysin salaisena se myös pysyy kunnes joku toimittaja, luottamushenkilö tai muuten vaan kaupunkilainen keksii käyttää Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä 2017:82 tietopyyntönsä vipuvartena. Vuosikirjaan ”valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.”

Käynnistyykö Länsimetron liikenne syyskuussa 2017? Viimeksi tänään keskustelin erään Helsingin ja Espoon metrohankkeesta hyvin kartalla olevan lähteen kanssa. Kertoi, että tietojensa perusteella ei käynnisty.

Mitähän nyt on sovittu?
Oikeus – kaupungille uhka vai mahdollisuus?
Helsingin ja Espoon kaupunkien ylin johto tekee kaikkensa, että sitä ainoata metrofiaskosta tehtyä selvitystä ei tuoda kaupunkien tietojärjestelmään.

Länsimetro Osakeyhtiön salaamasta selvityksestä tulee julkinen asiakirja sillä sekunnilla kun se on liitetty kaupungin diaareihin. Selvitykseen kohdistuu saman tien tietopyyntöjä. Kaupunki voi ne torjua viittaamalla samoihin liikesalaisuuksiin kuin metroyhtiö.

Asia etenee sitten hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden kynnys metroselvityksen täydellisen salaamisen perustelujen hyväksymiselle olisi todennäköisesti hyvin korkea kun kyseessä on julkinen rakennushanke, johon kohdistuu erittäin suuri yleinen mielenkiinto. Muistetaan vielä, että salattu selvityskin on tehty kaupunkilaisten rahoilla.

Hallinto-oikeuden ratkaisu voi kestää jopa vuoden ja sitä seuraava ylimmän oikeusasteen käsittely toisen mokoman. Mutta senkin jälkeen, jos oikeus päättää selvityksen julkistaa ja jos siitä paljastuu hyvin ikäviä asioita, vaikuttaa politiikassa, julkisessa hallinnossa ja yrityselämässä henkilöitä jotka toiminnallaan ovat aiheuttaneet kaupunkilaisille satojen miljoonien eurojen ylimääräiset kustannukset.

Miksi metroselvitys on salattu?

Virallisesti? Koska liikesalaisuudet. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan metroyhtiö ei halua lisää oikeudenkäyntejä, ei alihankkijoiden välisiä eikä sellaisia joissa se itse on osapuolena. Metroyhtiön kannalta kyse on siitä, että epämääräisen johtamisen paljastuminen projektissa voi viedä raastupaan ja siellä kiistellään sitten entisten yhteistyökumppanien kanssa vähintään kymmenistä miljoonista euroista. Samalla eräältä metropomojen väitteeltä kuitenkin putoaa pohja – onhan koko ajan kerrottu kuinka hyviä metroyhtiön tekemät sopimukset ovat. Eivät ole kun niitä on salattava nyt nähdyllä tavalla.

Niinpä välttääkseen ikävän julkisuuden esitellään metroselvityksen tuloksia maanantaina ainoastaan suullisesti kaupunginhallitusten konsernijaostoille. Espoossa jaoston esityslistalla tästä löytyy maininta, Helsingissä ei sitäkään. Noloa.

Helsingin hallinto-oikeus on muuten jo ottanut kantaa metrohankkeen liikesalaisuuksiin. Siemens halusi, kaupungin liikennelaitoksen HKL:n avustamana salata kaikki julkiseksi pyytämäni automaattimetroprojektiin liittyvät reklamaatiot. Hallinto-oikeus tutustui huolella reklamaatio -kirjeisiin eikä juurikaan löytänyt liikesalaisuuksia. KHO:n päätöstä odotellaan, edelleen.


Sattumalta Länsimetroyhtiö julkaisi eilen torstaina uuden bloginsa ensimmäisen kirjoituksen. Siinä yhtiön toimitusjohtaja Ville Saksi kertoo projektista. Kaikki sujuu kivasti. Kirjoituksen ajoitus on täydellinen. Eilen tuli myyntiin myös Kevätpörriäinen.


 

Koska ne nyt vaan on

Länsimetroyhtiö jatkaa valitsemallaan pimeällä tiellä. Yhtiö ei anna julkisuuteen edes metroyhtiön tilaaman, mutta luonnollisesti suurta yleistä mielenkiintoa herättäneen selvitysraportin salaamista puoltaneiden juristien lausuntoja.

”Varsinaisesti yhtiö ei salaa, vaan emme vain julkista”, Länsimetro-yhtiön hallituksen puheenjohtaja Olli Isotalo selittää lausuntojen perään kysyneelle Suomen Kuvalehdelle.

Siis vielä kerran.

Varsinaisesti yhtiö ei salaa, vaan emme vain julkista.

Mitä tämä tarkoittaa? Ymmärtääkö savolainenkaan. Mutta vois tarkoittaa vaikkapa sitä, että kovalla tohinalla Hesarissa metroyhtiön papereita eteensä vaatinut Helsingin kaupunginhallituksen konsernijaosto tulee pettymään. Jaoston jäsenet, luottamushenkilöitä, liittyyvät noin 600.000 jo aikaisemmin pettyneen joukkoon.

Helsingin ja Espoon konsernijaostot kokoontuvat ensi viikon alussa. Kitinä jatkuu eikä kukaan tee mitään.

Tämän nolommaksi puuhastelu ei voi mennä.

Elokuvahan tämä on, eikö?

karkit

Vappu on jo ovella. Vime vuonna tähän aikaan Länsimetro -hössötys oli kovimmillaan. Kaupunki täynnä mainoksia. Projektissa kukaan ei ollut köyhä eikä kipeä. Sitten tuli kesäkuu.

Tänään luemme tulosliuskoja.

Kisa ei ole ohi.

Monet tulevat ja entiset luottamushenkilöt jatkavat toivomista. Usko on kova. Ja kohta on taas kesä.

Estääkö laki metroa koskevan tiedon julkistamisen?

Ei estä. Osakeyhtiölain periaatteena on suojata osakeyhtiön omistajia siltä, että yhtiötä eli osakkaiden omaisuutta vahingoitetaan. Länsimetro Oy:n omistaa kaksi kaupunkia, eli Espoon ja Helsingin asukkaat. Väärinkäytösten ja virheiden pimittäminen ei ole omistajien omaisuuden suojaamista. Se on yhtiössä toimineiden ja kaupunkilaisten omistajavaltaa edustaneiden luonnollisten henkilöiden suojaamista siltä, että he joutuisivat tekemisistään vastuuseen. – Julkinen selvitys Länsimetrosta, HV-kerhon blogi