Mitä savuverhon takana tapahtuu?

lehdet_150316
Vuosi on kulunut mutta fiaskon arkkitehtuuri on yhä salainen.
Espoon kaupunki ei halua julkistaa metroselvitystä jota sillä ei ole, mutta joka sillä kuitenkin on. Selvitys on Länsimetro -hanketta kaupungin toimeksiannosta syynäävillä erikoistilintarkastajilla.

Tässä tulee nyt jonkin verran uuttakin asiaa, mutta kerrataanpa aluksi.

Osin, ehkä suurelta osin, julkisista päätösasiakirjoista, selvityksistä ja raporteista koostuva Länsimetro -selvitys pysyy salattuna. Selvitys on niin salainen että selvityksen kansilehdetkin on salattu. Ja salaisia ovat myös salaamista perustelevat asianajajien lausunnot.

Selvityksen on teettänyt Länsimetro Osakeyhtiö ja siitä on keskusteltu metroyhtiön hallituksessa maaliskuun alusta alkaen. Hallitus teki päätöksen salaamisesta huhtikuun 13. päivä. Päätös perustuu kahden eri asianajajatoimiston antamaan arvioon (Asianajotoimisto Brander & Manner Oy ja Asianajotoimisto Uoti, Sotamaa & Co). Lausuntoja ei anneta julkisuuteen.

Julkisuuslaki ei koske osakeyhtiöitä. Nyt kuitenkin Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto on jo marraskuussa 2016 ja vielä erikseen huhtikuussa 2017 päättänyt, että Länsimetro -hankkeesta tehdään eritysitilintarkastus. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä on sitten konsernijaoston patistelemana ostanut erikoistilintarkastuksen Ernst & Young Oy:ltä.

Metroyhtiön selvitys maksoi muistaakseni noin 30 000 euroa, erityistilintarkastus kustantaa kaupunginjohtajan päätöspöytäkirjan mukaan 55 000 euroa. Kaupunkilaisten rahoja nämäkin.

Erityistilintarkastuksen tekee kaupungin ulkopuolinen palveluntuottaja, mutta toimeksianto on kaupungin. Näin ollen Länsimetroyhtiön selvitysraportista on tullut kaupungin eli viranomaisen asiakirja, sillä viranomaisen asiakirja on viranomaisen hallussa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten. (Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 5 §)

Niin, tämäkin vielä. Milloin Länsimetron liikenne alkaa? Sitä ei tiedä kukaan vieläkään. Syyskuuta 2017 on projektijohto mainostanut, mutta liikennettä suunnitteleva ja harjoittava Helsingin seudun liikenne HSL on asiasta edelleen hiljaa. Syyskuu alkaa 86 päivän päästä. Välissä Suomen lomat.

Kaupunginjotaja Jukka Mäkelän päätöspöytäkirjan mukaan erityistilintarkastuksen tulee sisältää seuraavat osiot:

  • hankkeen valmisteluvaiheessa käytettyjen tietojen ja laskentaperusteiden oikeellisuuden arviointi,
  • hankkeen kustannuskehityksen tarkastelu ja analysointi hankkeen eri vaiheiden hankesuunnitelmista ja laskelmista tämänhetkiseen toteumaan,
  • yhtiön hallituksen sekä toimivan johdon työskentely,
  • selvitys hankkeen viivästymisen keskeisistä syistä ja
  • viivästymisestä aiheutuneet ja aiheutivat kustannukset.

Kuulostaa juuri niiltä asioilta joita Länsimetro -yhtiön tilaama ja teettämä, jo kevättalvella valmistunut laaja selvitys sisältää. Miksi työ tehdään kahteen kertaan? Länsimetro Osakeyhtiön omistavat Helsingin ja Espoon asukkaat. Eritysitilintarkastuksen on muuten arvioitu valmistuvan mätäkuun aikaan eli heinäkuusssa.

Projektijohto, mukaanlukien nekin poliitikot joiden vastuulla hankkeen valvominen on, mutta jotka eivät metroyhtiön selvitysraporttia ole lukeneet, ovat kuitenkin innokkaasti selittäneet salaamista liikesalaisuuksilla. Niitäkin selvitykseen varmasti sisältyy. Mutta kuten selvitysmiehet Jaakko Heikkilä, Pekka Kontiala ja Juhani Kuusisto minulle jo helmikuussa kertoivat, sisältyy siihen paljon muutakin – esimerkiksi niitä täysin julkisia päätösasiakirjoja ja niiden pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä. Miten nämäkin voivat olla ”salattuja”?

Mikä on liikesalaisuus? Se ei ainakaan ole viranomaisen tai viranomaisen kanssa kauppaa tai muuta yhteistyötä tekevän yksityisen yrityksen mahdollinen imagotappio. Tästähän on nyt Korkeimman oikeuden vuosikirjapäätöskin. (KHO:2017:82)

Näillä pohjatiedoilla tein 24.5.2017 metroyhtiön salatusta selvitysraportista asiakirjapyynnön Espoon kaupungille. Sain vastuksen 5.6.2017. Kaupunginjohtaja Jukka Mäkelän mukaan hän ei voi minulle luovuttaa sellaista asiakirjaa jota hänellä ei ole.

Uusin totta kai alkuperäisen asiakirjapyyntöni. Mielestäni päätös metroyhtiön selvitysraportin julkisuudesta tulee tehdä kaupunginhallituksen konsernijaostossa julkisuuslain 14 §:n 1 momentin mukaan. Eli se toimielin joka on erityistilintarkastuksen kaupungin laskuun käynnistänyt myös päättää asiakirjan antamisesta. Ja, toistan vielä, päätöksen erityistilintarkastuksen tekemisestä on siis tehnyt Espoon konsernijaosto, minkä perusteella kaupunginjohtaja on sitten valinnut tehtävään Ernst & Youngin.

Tiedon antamisesta asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen toimeksiantotehtävää suoritettaessa tai annettu toisen viranomaisen lukuun suoritettavaa tehtävää varten, päättää tehtävän antanut viranomainen, jollei toimeksiannosta muuta johdu. –  Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta, 14 § Asiakirjan antamisesta päättäminen

Muotoseikoilla on merkitystä. Länsimetro on julkinen rakennushanke. Ajattelen, että jos vielä tälläkin asialla hallinto-oikeutta vaivataan, niin voisihan asian käsittely lähteä ripeästi itse pihvistä eli liikesalaisuksista eikä siitä, kuka päätöksen pyydetyn asiakirjan antamatta jättämisestä tekee? Yhteiskunta ei tarvitse yhtään lisää yhtä pitkäksi venyviä oikeuskäsittelyjä kuin yllä mainittu tapaus Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Ajalla vasta onkin merkitystä. Vielä tuosta KHO:n liikesalaisuuksia koskevasta keissistä. Ainoa välitön käytännön seuraamus Helsingin kaupungille ja Siemensille noin viiden vuoden oikeustaistelusta oli se, että vastaajien oli luovutettava minulle pyytämäni asiakirjat. Automaattimetro meni lopullisesti metsään joulukuussa 2014 mutta projekti olisi voitu lopettaa jo kesällä 2012. Ainoa välitön käytännön seuraamuus julkisuuslain aikarajojen rikkomisesta (sama tapaus kuin yllä mutta Helsingin käräjäoikeudessa rikosasiana) HKL:n ylimmille pomoille oli tuomio ilman rangaistusta ja – mielestäni melko lievä – julkinen nöyryytys. Ajan kulumisesta hyötyvät ne joilla on eniten peiteltävää ja voi olla, että Espoonkin kaupungintalossa asiakirjapyyntöäni on tältäkin kantilta pohdittu. Joka tapauksessa kulunut vuosi viimeistään on paljastanut eron luottamushenkilöiden ja virkamiesten tavasta puhua avoimuudesta ja heidän käytännön toimillaan. Kesäkuussa 2017 emme vieläkään tiedä tarkasti miten Länsimetro -hanke ajautui täydelliseen fiaskoon kesäkuussa 2016.

Julkisuuskuva ei ole liikesalaisuus

Reklamaatiot. 1653 päivää siihen meni. Muistitikulla noin 750 sivua enemmän tai vähemmän tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa käyttäjien HKL ja Siemens välillä.

Kiinnitin Iltalehden eilisessä, STT:n sähkeeseen perustuvassa uutisessa huomiota tähän Espoon konsernijaoston puheenjohtaja Teemu Lahtisen lausuntoon:

Selvitystä ei voida julkaista edes poliitikoille. Se sisältää liikesalaisuuksia, joista saattaa olla vahinkoa yhtiölle ja sitä kautta kaupungille eli veronmaksajille.

Olen jututtanut selvitysraportin tekijöitä sen verran, että tiedän heidän käyneen läpi Länsimetro-hankkeen päätöksentekoon liittyneet asiakirjat. Ihmettelen miten nämä asiakirjat joista suurin osa on julkisia yht’äkkiä ovatkin muuttuneet salaisiksi? Samaa koskee selvityshenkilöiden havainnoistaan tekemiä johtopäätöksiä. Entäpä selvitysraporttiin sisältyvät haastattelut? Kaikki on salaista. Todellako?

Se, että kaupunki, yksityinen yritys, virkamies tai luottamushenkilö joutuu metroselvityksessä huonoon valoon ei ole sellainen syy, jonka perusteella julkisesta hankkeesta verorahoin tehty selvitys voidaan salata. Tämähän on nyt todettu Korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Olenkin tänään tehnyt Espoon kaupungille tietopyynnön. Espoon on pystyttävä avaaman salausperusteita paremmin kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt.

Kaupungin eli viranomaisen on julkaistava selvitys poislukien todelliset liikesalaisuudet.

Todellisuudessa ei ole kivaa

Arvaukset käyvät kalliiksi mutta metroyhtiön hallitukselle esitetään kiitettävää arvosanaa.

Olavi Louko selosti muutama vuosi sitten HBL:lle kuinka älyttömiä valtion vaatimat kannattavuusselvitykset ovat. Sen jälkeen Louko kertoi vielä että hänpä ynnäileekin kaiken omassa päässään ja kuulkaa hyvä tulee!

Haastattelujen aiheena oli Länsimetron jatke eli Kivenlahden metro. Tämä osuus Espoon metrosta ei lähtisi edes käyntiin ilman valtion tukea. 

Louko oli harmistunut. Olin mm. kaivanut esiin Liikenne- ja viestintäministeriön kielteisen päätöksen Espoon tukihakemukseen, kriittisen kirjeen jota käsitykseni mukaan piiloteltiin kaupunginvaltuustolta. LVM:n mielipide Espoon kannattavuusselvitysten puutteista ja valtion mielipiteen merkitys olisi pitänyt selostaa kunnolla luottamushenkilöille. Kun ei teknisen toimen johtaja ja Länsimetron hallituksen puheenjohtaja Louko asiaa ottanut esille ei siitä osannut keskustella kukaan muukaan. Nerokkaasti tärkeä kirje kuitenkin löytyi valtuuston päätösasiakirjojen liitteeistä. Näin kukaan ei voisi väittää että kirje on tahallaan jätetty pois asiakirjoista tms.

Asiantuntijat todellakin ovat eri mieltä hyöty-kustannuslaskelmien käytettävyydestä suurien liikennehankkeiden yhteydessä. Louko ei kuitenkaan koskaan tuonut julkisuuteen vaihtoehtoista laskelmaa. Tai siis toi, sen minkä omassa päässään laski.

Olavi Loukon laskuopin mukaan euro maan alla tuottaa viisi maan päällä. Muuta ei meidän tarvitsisi tietää.

Tomeran supliikkimiehen puheet vakuuttivat eduskunnan ja niin vaan Kivenlahden metrolle löytyi valtion kirstusta satoja miljoonia. Alexander Stubb (kok.) iloitsi.

Olavi Louko saattoi myös erehtyä ennustaessaan Espoon väestönkasvua, mikä entisestään heikentäisi hänen arviotaan peltojen alle rakennetun tunnelijunan kannattavuudesta.

Nyt tiedämme varmuudella että Louko erehtyi

Kyse ei ole siitä, etteikö laajeneva metroverkko mahdollistaisi asioita, kuten asuntorakentamista ja työpaikkoja – hyvinvointia ja kasvua – vaan siitä, että tätä toistakin metrohanketta on edistetty ja johdettu samoilla menetelmillä kuin automaattiprojektia ja Länsimetron ykkösvaihetta, jonka maksajia ovat isolla osuudella myös helsinkiläiset: arvauksia, silmien ummistamista ja valehtelua hyödyistä, säästöistä, suunnittelusta, turvallisuudesta ja ongelmista.

Jostakin syystä Länsiväylä -lehden uutinen Kivenlahden metron aikatauluongelmista ja todennäköisistä kustannusylityksistä ei ole kerännyt suuren suurta huomiota.

Sekin asia on jäänyt vähän varjoihin, että Espoon konsernijaosto on kaikesta tapahtuneesta huolimatta valmis myöntämään Länsimetro-yhtön hallitukselle vastuuvapauden.

Ja se ainoa tästä fiaskosta tehty selvitys on edelleen salattu kansilehtiä myöten. Täysin salaisena se myös pysyy kunnes joku toimittaja, luottamushenkilö tai muuten vaan kaupunkilainen keksii käyttää Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöstä 2017:82 tietopyyntönsä vipuvartena. Vuosikirjaan ”valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä.”

Käynnistyykö Länsimetron liikenne syyskuussa 2017? Viimeksi tänään keskustelin erään Helsingin ja Espoon metrohankkeesta hyvin kartalla olevan lähteen kanssa. Kertoi, että tietojensa perusteella ei käynnisty.

”Salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti”

Sateenvarjosta on ainakin ollut hyötyä. KUVA: Richard Nordgren, HBL
Muistatteko, se ainoa metrohankkeesta tehty selvitys on kokonaan salattu koska se sisältää liikesalaisuuksia?

Kysyn koska aamulla Korkein hallinto-oikeus julkaisi päätöksen jonka mukaan liikesalaisuuksiin ei voi vedota vain siksi että näin nyt vaan halutaan tehdä.

Yrityksen salassapitotahdolla ja esittämällä selvityksellä ei ole sellaisenaan ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti. – KHO, 15.5.2017

KHO:2017:82

Vuosikirjaan valitaan päätökset, joilla on merkitystä lain soveltamiselle muissa samanlaisissa tapauksissa tai joilla on muutoin yleistä merkitystä. – KHO

KHO piti siis voimassa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen. Sekin kannattaa lukea. Helsingin hallinto-oikeus nimittäin kävi seikkaperäisesti läpi reklamaatiokirjeet jotka halusin julki. Ei niissä juurikaan liikesalaisuuksia ollut.

Ajattelin neljä vuotta sitten että nämä kirjeet, valituskirjeitä oli kaiken kaikkiaan satoja, viimeistään todistaisivat kuinka sekaisin hanke Helsingin metron automatisoimiseksi on. Ajattelen muuten edelleen näin. Tosin kirjeitä ei ehkä enää tarvita. Kaikki tietävät missä jamassa automaattiprojekti on (lopetettu) ja miten Espoon puolella menee (uuden radan rakentamiskustannukset ja valmistumisaikataulu). Silloin aikanaan reklamaatiokirjeiden julkistamisella olisi voinut olla merkitystä. Automaattiprojektiahan jatkettiin outojen vaiheiden jälkeen kesällä 2012 ns. Etenemissopimuksella.

Ihmettelen sitäkin kuinka letargisesti julmetun kalliiseen julkiseen metrohankkeeseen ja sen julkisuuteen ovat suhtautuneet monet hankkeesta päättäneet ja sen fiaskomaisia piirteitä aitiopaikalta seuranneet luottamushenkilöt ja virkamiehet. Jos ei muuhun ole voitu vedota niin sitten siihen, että on niin vaikeaa kun asiat ovat monimutkaisia eikä aikakaan riitä, että ihan harrastelijapohjalta tässä…

Omalta kannaltani homma meni niin, että Siemens ja HKL vaikeuttivat työtäni ja salasivat asioita kaupunkilaisilta. Siemensillä oli omat syynsä ja HKL:lla omansa ja ne liittyivät minuun koska tein sen tietopyynnön. HKL ja Siemens jatkavat riitelyään kesäkuussa Helsingin käräjäoikeudessa. Onkin mielenkiintoista nähdä miten, jos ollenkaan Korkeimman hallinto-oikeuden tuore päätös vaikuttaa oikeudenkäyntiin automaattimetron sopimusvelvoitteista. Ehkä sen pitäisi säteillä ainakin Länsimetro Osakeyhtiöön?

Asiaan muuten liittyy eräs toinen tuomio.

Helsingin käräjäoikeushan ehti jo tuomita kaksi HKL:n virkamiestä siitä, että eivät piitanneet julkisuuslain aikarajoista. Kyseessä olivat samat kirjeet joissa KHO:n mukaan ei ole liikesalaisuuksia.

Ehkä nyt sitten uusin sen alkuperäisen tietopyynnön. On vähän vipuvarttakin.

Kaksi tiedotetta

Helsingin metron ja Länsimetron automatisointi, muistaako kukaan? Tänään torstaina välimiesoikeus muistutti meitä. Alla osapuolten tiedotteet oikeuden päätökseen liittyen.

”Siemens päävastuussa automaattimetron 1. toimituserän viivästyksestä”
HKL
11.05.2017 12:00
Välimiesoikeus on päättänyt HKL:n hyväksi siellä käsiteltävänä olleen asian metron automatisointia koskevan sopimuksen toimituserän 1 myöhästymisestä. Käsittely välimiesoikeudessa tapahtui Siemensin aloitteesta.
Välimiesoikeus katsoi toimituserän 1 viivästyneen 493 päivää sovitusta toimitusajasta ja Siemensin olevan vastuussa tästä viivästyksestä 401 päivän osalta. Välimiesoikeuden päätös on heti lainvoimainen.
Metron automatisointia koskevien sopimusten purkuasia on etenemässä seuraavaksi käsittelyihin Helsingin käräjäoikeudessa.
– Ensimmäinen istunto käräjäoikeudessa on kesäkuussa. Silloin on tarkoitus käydä oikeuden puheenjohtajan ilmoituksen mukaan kattavasti läpi erityisesti oikeudenkäynnin hallintaan ja läpivientiin liittyviä asioita, kertoo HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judström.
HKL:n ja Siemensin välisen metron automatisointia koskeneiden sopimusten mukaan toimituserä nro 1:n viivästyminen yli vuodella on hankintasopimusten mukainen peruste sopimusten purulle. Tämä onkin yksi HKL:n purkuperuste käräjäoikeudessa vireillä olevassa purkukanteessa.
– Välimiesoikeuden lainvoimainen päätös vahvistaa HKL:n käsitystä siitä, että HKL on arvioinut tilanteen oikein purkaessaan vuonna 2015 metron automatisoinnin sopimukset.

 

”Välimiesoikeuden päätös koskee ainostaan metrovarikon asetinlaitetta”
Siemens Osakeyhtiö
11.5.2017 17.39
Välimiesoikeus antoi 8.5.2017 päätöksen Helsingin metron automatisointiprojektin ensimmäisen toimituserän myöhästymisestä. Välimiesoikeuden päätös ei syntynyt yksimielisesti. Ensimmäinen toimituserä koski ainoastaan metrovarikon asetinlaitteen uusimista, joka toteutettiin onnistuneesti mutta myöhässä. Metrovarikon asetinlaite otettiin käyttöön vuodenvaihteessa 2011-2012.
Myöhästymisen vuoksi HKL pidätti osan toimituserän maksusta. Tästä asiasta osapuolten välillä alkoi 2012 oikeuskäsittely. Välimiesmenettelyssä selvitettiin sitä, kuka oli vastuussa ensimmäisen toimituserän myöhästymisestä. Kumpaakaan osapuolta ei todettu yksin syylliseksi myöhästymiseen. Siemensin osuus myöhästymisestä oli 401 päivää ja HKL:n 92 päivää. Välimiesmenettelyn päätös ei koske myöhemmin tapahtunutta sopimuksen purkua, joka käsitellään käräjäoikeudessa.
– Varikon asetinlaitteen viivästymisestä huolimatta automatisointiprojektia jatkettiin. Keväällä 2012 osapuolet solmivat etenemissopimuksen, jossa nimenomaisesti sovittiin uudesta toteutusaikataulusta. HKL:n päätöksellä purkaa sopimus 2015 ei siis ole suoraa yhteyttä ensimmäisen toimituserän myöhästymiseen, sanoo Mobility-divisioonan johtaja Juha Lehtonen.