Teatterikritiikkiä, osa 2

Keskustelu kaupunginvaltuuston kyselytunnista jatkuu sosiaalisessa mediassa mm. Avoimen ministeriön toiminnanjohtaja Joonas Pekkasen FB-sivulla. Tein mielestäni yhden mielenkiintoisen huomion. Ehdotus kyselytuntien sujuvoittamiseksi näyttää lähtevän yksinomaan valtuutettujen tai joidenkin valtuutettujen toivomuksesta. Kaupunkilaisilta, joiden äänitorvena ja vallan vahtikoirana media toimii, ei ole kysytty mielipidettä keinoista.

Tämä on nyt kyllä tällä kertaa ihan tätä hallinnon uuskieltä. Perustelu siis on, että keskustelu on ”avoimempaa” (poliitikot ja virkamiehet vapautuneempia), jos se on vähemmän ”avointa” (julkista). – Juho Lindman kommentoi

Ja edelleen ihmetyttää miten keskustelupöytäkirjojen poistaminen voidaan perustella sillä, että niitä ”on käytetty tarvittaessa todisteena hallintotuomioistuimissa.” Tuomioistuinhan ei erottele todistusaineistoa sen perusteella onko tieto paperilla tai videotallenteella. Se on siinä vaiheessa aivan yksi ja sama. Onko siis kyse kustannuksista? Rahasta on toki aina pulaa, paitsi kun kyse on valtuutettujen ja entisten valtuutettujen ilmaismatkoista.

Kyselytuntien keskustelupöytäkirjoja ei tarvitse painaa paperille. Riittää, että asiakirja löytyy helposti verkosta. Tulostakoon ken haluaa. Ongelma ei myöskään voi olla valtuutettujen ja kaupunginisien mumina puhujapöntössä ja pelko siitä, että aivan kaikki verbaalihämmennys tulee julki. Ammattinsa osaava pöytäkirjan tekijä osaa aivan varmasti jättää täysin turhat mutkut, totanoit, läähätykset, köhinät, aivastukset ja vastaavat pois.

Vihreiden Otso Kivekäs kertoo, että kyselytunneista ei ole juuri mitäään iloa kenellekään.

Valtuuston kyselytunti on joka tapauksessa joko valtuutettujen välistä keskustelua tai teatteria, miten sen nyt haluaakaan nähdä. – Otso Kivekäs kommentoi

Tämän myötä koko valtuusto näyttäytyy teatterina. Asiat päätetään takahuoneissa. Sitten tullaan isoon saliin, josta leviää videokuvaa ja hyvässä lykyssä sopivia ajatuksia myös printtiin ja radioon? Onhan tämä ollut tiedossa. Joskus joku kuitenkin yrittää ihan vakavissaan seurata prosesseja ja päättäjien sekä virkamiesten työntekoa ja suomentaa ja selittää systeemin tuottaman tiedon kaupunkilaisille. Se on haastavaa vaikka mitään ei muutettaisi.

Toinen johtopäätös on se, että kun muutosehdotusta joudutaan perustelemaan ja selittämään nyt nähdyllä tarmolla jättää alkuperäinen asiakirja paljon toivomisen varaa.

Seuraa Helsingin kaupunginvaltuuston tämäniltaista kokousta suorana lähetyksenä helsinki-kanavalla. Kokous alkaa kello 18.

Lue myös: Joonas Pekkasen Facebook-sivu.

Valot sammuvat valtuustossa

Muutoksella olisi tarkoitus tehdä kyselytunnista dynaamisempi ja erityisen ajankohtaisiin asioihin keskittyvä. Keskustelu muuttuisi nopeatempoisemmaksi ja avoimemmaksi.

Näin perustellaan Helsingin kaupunginvaltuuston työjärjestyksen muuttaminen. Esitys löytyy kokonaisuudessaan valtuuston esityslistalta. Kokous pidetään huomenna keskiviikkona.

Jos tuo kuulostaa mainiolta ei kuulossa eikä varsinkaan näössä liene vikaa. Vikaa saattaa sen sijaan olla paljonkin siinä, millä keinoilla kaupunginvaltuuston kyselytuntien sujuvoittamiseen pyritään. Keinotkin onneksi selviävät kunhan jaksaa lukea paperin loppuun. Jos näin tekee ymmärtää myös, kuinka isosta periaatteellisesta asiasta on kyse.

Kysymykset toimitettaisiin puheenjohtajalle vasta ennen kokouksen alkua. Puheenjohtajiston vastuu käsiteltävien kysymysten valinnassa korostuisi. (…) Kirjallisesti kysymyksiin, edes niihin, joita ei ehdittäisi käsitellä kyselytunnin aikana, ei vastattaisi enää lainkaan.

Tästä seuraa se, että kaupunkilaiset ja media eivät enää pysty pöytäkirjoista seuraaman kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Myöskään esityslistalle kysymyksiä ei laiteta. Ei tietenkään, sillä ne eivät ole tiedossa ennen kokousta. Ehdotuksessa todetaan, että pöytäkirjan liitteeksi kysymyksiä ei myöskään laitettaisi, mikä onkin luontevaa, koska

Ehdotukseen sisältyy uusi momentti, jonka mukaan kyselytunnista ei pidettäisi keskustelupöytäkirjaa. Keskustelupöytäkirja on virallinen kokouksen kulkua ja siellä käytettyjä puheenvuoroja kuvaava pöytäkirja. Pöytäkirjaan kirjatut puheenvuorot ovat virallisia kannanottoja asioihin, ja pöytäkirjoja on käytetty tarvittaessa todisteena hallintotuomioistuimissa. Koska tarkoituksena on pitää keskustelu avoimena, ei käytyä keskustelua kirjattaisi pöytäkirjaan.

Tummensin tuosta lainauksesta yhden lauseen. Se kuvaa mielestäni hyvin kuinka skitsofreenista helsinkiläispäättäjien suhtautuminen avoimuuteen on. Avoimuutta on se, mikä monille poliitikoille sopii, ei se mitä kaupunkilaiset haluavat tai varsinkaan miten nämä asiat määritellään kuntalaissa, hallintolaissa, julkisuuslaissa ja miksei perustuslaissa. Ja tässä pitää nyt huomioda myös kyseisten lakien henki ja olemus.

• Mikä se sellainen päättäjä on, joka ei valtuustossa osaa seistä sanojensa takana sen vertaa, että mielipiteet ja lausunnot myös kirjataan keskustelupöytäkirjaan?

Ehdotuksessa mainitaan, että valtuuston keskustelutunnit ovat edelleen suoria lähetyksiä helsinkikanavalla ja että tallenteet korvaavat pöytäkirjat. Eivät muuten korvaa. Eivät käytännön tasolla eikä ajatuksena. On aivan eri asia jälkikäteen hahmotella päässään jonkun keskustelun ns. iso kuva paperisen pöytäkirjan perusteella kuin selata videota.

Helsingissä setvitään pariakin isoa lahjusjupakkaa, on apottia ja on automaattimetroprojektia. Mikä on valtuutettujen into spontaanisti penkoa asioita joiden hoitamisessa valtuusto on itse sössinyt? Taitavat jäädä porstuaan. Ja esiin nousevat sen sijaan ne asiat, jotka ovat helppoja, sopivan pieniä ja joista keskustelemalla kerätään eniten irtopisteitä?

Lopuksi ehdotuksessa todetaan, että ”Esitys on valmisteltu yhdessä sääntötoimikunnan kanssa, joten erillistä sääntötoimikunnan lausuntoa ei ole.” Eipä tietenkään. Kätevää. Kaupungin nettisivulta ei myöskään löydä sääntötoimikunnan kokoonpanoa.