Tämä kahden vuoden takainen kirjoitus panee pakostakin miettimään, kuinka laajalle sisäpiirille metrosoppaa tarjoillaan.
Juttelin viime viikolla Tuula Saxholmin kanssa. Käsittääkseni kaikin puolin pätevä henkilö vartioimaan Helsingin rahakirstua Tapio Korhosen kanssa.
Budjettikirjoittelua seuranneet ovat varmasti huomanneet automaattiprojektin suuren osuuden julkisen liikenteen menoista.
Kysyin Saxholmilta miten on mahdollista että HKL:a on toistuvasti huomautettu löperöstä suunnittelusta ja taloudenpidosta (ainakin 2010 ja 2012) ja mitä se huomautus käytännössä tarkoittaa?
Vastaus oli pään pyörittelyä ja ihmettelyä. ”Sanopa se. Ja se varikko..Huh huh.” Toimenpiteet kuulemma riippuvat apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurista koska ”kaiken pitää mennä virkatietä.” Niin, Saurihan kertoi elokuussa laittavansa HKL:n johdon koulun penkille ynnäilemään. Ynnäilemistä riittääkin. Automaatti ei liiku juuri mihinkään, laituriovet purettaneen kaikessa hiljaisuudessa ja riitely rahoista tulee olemaan sen luokan näytelmä että nykyiset vakuuttelut siitä, että ”kyllä veronmaksajat meitä kiittävät sadan vuoden päästä” avaavat pöpilän ovet kuin taikaiskusta.
Saxholm edustaa Helsingin kaupunkia Länsimetro Oy:ssä. Kerroin useammankin Espoolaisvaltuutetun valittaneen minulle tietävänsä aivan liian vähän Länsimetrosta. ”Ai jaa? Onhan siellä [hallituksessa] poliitikkojakin.” Näin se tieto siis ei kulje. Luulemalla.
helsinginmetro 