Kokemusta on!

Joitakin vuosia sitten Länsimetron silloinen toimitusjohtaja esitteli uusien metroasemien taidetta Espoon kaupunginvaltuustossa. Ei siinä mitään. Kaunista tulisi. Se vain vähän särähti korvaan, että toimari oli nimenomaan pyydetty valtuustoon selittämään miten on mahdollista, että metroliikenteen aloittamista oli jälleen siirretty ja sen, miksi kaikki kuitenkin maksaa niin julmetun paljon enemmän?

Mutta se taide siis, sitä siellä valtuustossa sitten esiteltiin.

Toimitusjohtaja siirrettiin nopeasti muihin tehtäviin.

Tänään metroyhtiö kertoi, että Koivusaaren metroasema suljetaan ensi kesänä pariksi kuukaudeksi kun tämän meren rannalla sijaitsevan taide-aseman betonilaiturin halkeamat on korjattava. Kustannusarvio: 800.000 euroa.

Koivusaaren upouusi metroasema suljetaan, lattiasta paljastuneet halkeamat vaativat lähes 800 000 euron korjausoperaation

Helsinki ja Espoo eli kaupunkilaiset omistavat Länsimetron.

Uutinen Koivusaaren kohtalosta tulee sattumalta samaan aikaan kun Helsingin kaupunginvaltuusto keskustelee (13.2) M100-metrojunien päivittämisestä. Hanke on kallistunut noin neljällä miljoonalla eurolla.

Tämä rahapyyntö taas tulee samaan aikaan kun Lauttasaaren kaukalon tekojäähanke uhkaa siirtyä talvelle 2021. Projekti käynnistyi Helsingin valtuustossa yli vuosi sitten, hanke kilpailutettiin ja tilattiin kesällä 2019, mutta jotenkin vasta viime joulukuussa ilmeni, että sähköt eivät riitä. Hankkeesta on ollut yllättävän vaikeaa saada tietoa. Kun sitä sitten saa, pahoittelee kaupunki hitautta sillä, että ”hanke on niin pieni”. No, 600 000 euroa tähän oli varattu.

Miten Lauttasaaren kaukalon tekojäähanke liittyy Koivusaaren metroasemaan tai metrojunien korjaamiseen?

Hankkeita yhdistää raha. Valtuustojen esittelyteksteissä on luvattu yhtä, mutta käytännössä tehty toista.

Hankkeita yhdistää rakentamisen venyminen. On annettu aikatauluja eikä niitä ole noudatettu.

On vielä eräs rakennushanke, joka on syytä mainita siks, että siitäkin keskustellaan keskiviikkona maailman toimivimman kaupungin valtuustossa. Garden Helsinki maksaa toteutuessaan arvion mukaan 700 miljoonaa euroa.

Riippumatta siitä, kuka minkäkin osuuden maksaa, ovat summat huikeita. Vähän epäilyttää. Kokemusta julkisen ja yksityisen rahan yhdistämisestä, kilpailuttamisesta, projektinjohtamisesta, rakentamisesta ja viestinnästä kun on kerätty metron automatisoinnista & Länsimetrosta, Koivusaaren asemalta ja lopulta myös ”vähäisestä” Lauttasaaren tekojäähankkeesta.

Niin siinä sitten kävi

Espoossa henkilöautolla ajetaan enemmän kuin pitäisi, vaikka Länsimetron myötä juuri näin ei pitänyt käydä.

Autoilun suosio kasvoi Espoossa länsimetron avautumisen jälkeen – ”Metron avautumista on katseltu ruusunpunaisilla laseilla”, kirjoittaa HS. Lehti käyttää lähteenään HSL:n omaa tutkimusta.

Uutinen ja tutkimustulos ei voi yllättää, sillä suunta on varmasti ollut jo kauan Helsingin ja Espoon omistaman metroyhtiön tiedossa ja sitä kautta myös luottamushenkilöiden. Espoossa kaikki muu kaupunkisuunnittelu kun on lähtenyt sitä, että kaikkialle on päästävä autolla samalla kun seudun joukkoliikenteen keihäänkärjeksi suunniteltu Länsimetron (ja koko metron automatisointi) liikenteen aloitus myöhästyi usealla vuodella. Kaikesta tästä maksetaan nyt sitä hintaa, jonka HSL tutkimuksessaan toteaa.

Automaattimetrosta, vielä. Helsingin käräjäoikeudessa muhii se kiista, jonka osapuolet Siemens ja Helsingin kaupunki, Espoon kaupunki ja Länsimetro Oy toivovat kaupunkilaisten unohtaneen. Osapuolet vaativat toisiltaan satoja miljoonia euroja – siis jo käytettyjen varojen ja hukatun poliittisen pääoman lisäksi. Käräjän päätös tullee pian vuoden vaihteen jälkeen.

Tykitystä käräjäoikeudessa

Helsingin käräjäoikeuden sali 516 on yhdeksän kuukauden istunnon jälkeen tyhjentynyt kansioista. Jäljellä on vähän kuplavettä.

Fnurror på tråden eli kommunikoinnissa pientä hiertoa… missä paperit… kuka vastasi mistäkin… Kysymyksiä on edelleen paljon. Kesä välissä. Sitten kallis tanssi jatkuu.

Tänään Helsingin käräjäoikeudessa päättyi yhdeksän kuukautta kestäneen kiistan käsittely. Arvosana eli tuomio tässä viimeisimmässä automaattimetron näytöksessä tullee alkuvuodesta 2020. Sen jälkeen, näin kuuluu kummankin osapuolen arvio, mennään hoviin.

Ei tarvinne selostaa mistä kaikesta tässä kaikessa on kyse paitsi kertoa se, että julkisessa hankinnassa on pyöritelty satoja miljoonia euroja, ns. muiden rahoja ja se, että pieleen menneen hankinnan oikeudenkäyntiä ei ole ollut seuraamassa kuunteluoppilaana yksikään niistä luottamushenkilöistä tai virkahenkilöistä Helsingissä, Espoossa tai valtiolla jotka päätöksiä tekivät.

Yrittäessäni oiken kunnolla tiivistää päässäni noin sataan isoon kansioon sisältyvät oikeudenkäyntiasiakirjat ja kuulemieni todistajien kertomukset, päädyn siihen samaan kuin kotikaupunkini liikennelaitos-liikelaitoksen juristit, että HKL todellakin ajatteli ostaneensa Siemensiltä automaattimetron periaatteella Avaimet käteen. Oikeudessa taas on kuultu Siemensin toimesta – ja varsinkin hankintasopimuksen lisäkirjeisiin liittyen – että vastuu vanhojen metrojunien keskinäisten eroavaisuuksien korjaamisesta on yksinomaan HKL:n. Siemensin tulkintaa tukee myös aikaisempi oikeuskäytäntö. Raskauttavaa minun mielestäni on se, että HKL käytti omien tarjousasiakirjojensa laatimiseen maailmalla ilmeisen arvostettua saksalaista professori Jörg Shütteä, joka nyt oikeudessa ja Siemensin todistajana on kertonut, että HKL on ymmärtänyt vastuunsa aivan väärin.

Siispä vielä kerran:

Tiivistykseni saattaa siis olla harhaa, sillä tarjousasiakirjoissa onkin HKL:n omasta toimesta määritelty se, mikä sen oma vastuu hankinnasta on. Ja se on ilmeiseti merkittävästi laajempi kuin mitä kaupungin yhtiö itse kertoo.

Ei ollut mitään avaimia tarjolla, käsiä ehkä.

Torstaina oikeustalon yleisötiloissa ei näytetty videolla meren aalloissa hapuilevaa pukumiestä…

Käsitykseni edellä mainitun saksalaisen professorin merkityksestä vyyhdessä taas pysyy ja vankistuu. En enää ihmettele, että häntä ei aikoinaan HKL:n eli kaupungin toimesta saatu haastateltavakseni.

Eräs toinen seikka. Jossain toisessa yhteydessä maailman pohjoisimman metron modernisointi ja laajeneminen mukaan lukien Länsimetro olisi ollut todellinen fanfaarien paikka. Sitähän se ei ollut. HKL:n toimitusjohtaja eläköityi hiljaisuudessa kun kovasti himoitsemansa automaattimetroprojekti ajautui peruuttamattomiin ongelmiin ja julkisuuteen vaadittiin yhä useammin tapahtumien selittäjää, Länsimetro Oy:n toimitusjohtajaa vaihdettiin kesken katastrofia ja Helsingissä vaativan liikennehankkeen vetäjänä profiloitunut apulaiskaupunginjohtaja ei päässyt puolueensa johtopaikalle.

… mutta perjantaina hän olikin takaisin omalla paikallaan.

Länsimetron suurena päivänä, siis silloin kun matkustajaliikenne Matinkylään viimeinkin alkoi vetovastuuseen päässyt Helsingin uudehko kaupunginjohtaja lähinnä kiirehti pois avajaisseremonioista. Kenties vähän kiusaantuneena, sillä eihän edellinenkään erityisesti ilakoinut käynnissä olevalla metroprojektilla. Muutenkin virallinen liturgia juhlapäivänä oli esimerkiksi matkustajaliikennettä suunnittelevan Helsingin Seudun Liikenteen HSL:n toimesta pientä verrattuna siihen, mitä se muuten varmasti olisi ollut. Juhlat olivat vaatimattomat suhteessa siihen, miten samppanjalasien kilistelyllä ja korulauseilla projektiin lähdettiin.

Tästä tulikin mieleeni.

Hämmentävää oikeussalissa 516 on ollut sen asian ymmärtäminen, että HKL:n hankintaan vihkiytynyt projektijohto on ollut niin ohut ja sen lisäksi sisäisesti riitainen. Tästä asiasta oli jo vuosia sitten viitteitä ja kirjoitinkin niistä lehteen.

”Lahdenrannalla projektin todellisuus ei ilmeisesti ollut aivan tiedossa” ja ”me haluttiin varmaan kaikki olla sankareita.” Ensin mainittu lainaus on peräisin Siemensin loppulausunnosta tänään, jälkimmäinen HKL:n entisen toimitusjohtaja Matti Lahdenrannan omasta todistelusta aikaisemmin. Hämmentävää, eikö?

HKL:n mukaan Siemens vaikeutti ihan kaikkea tekemistä ja syy epäonnistumiseen on sen.

Eräs Siemensin hälyttävimpiä huomioita on HKL:n käytännössä olematon operointikonsepti. Siis se dokumentaatio, joka ohjaa metroradan toimintaa: Miten toimitaan kulloisessakin tilanteessa. Jos tämä oli hankkeen lähtökohta, niin minkälaista informaatiota on annettu luottamushenkilöille Helsingissä ja Espoossa? Tietoa kuitenkin koko ajan tihkui myös julkisuuteen.

Eduskunnan oikeusasiamiehen lausunto 2013: https://www.oikeusasiamies.fi/fi/-/oikeusasiamies-metroliikenteen-turvallisuustakeista-tulisi-saataa-lailla

Turvallisuuskäytännöistä teki havaintoja myös Onnettomuustutkintakeskus – kolme vuotta myöhemmin: https://turvallisuustutkinta.fi/fi/index/tutkintaselostukset/raideliikenneonnettomuuksientutkinta/tutkintaselostuksetvuosittain/2016/r2016-04metrojunientormaaminenhelsinginitakeskuksessa27.7.2016.html

Automaattimetroprojektin lähtokohtien haastavuutta kuvaili todistajana kuultu Jörg Shütte käräjäoikeudessa keväällä 2019 ”ikuisena pitkäkestoisena oppimiskäyränä.” Arvelen, että kyseessä ei ollut kehu. Tänään kesäkuussa 2019 Siemens toteaa loppulausunnossaan, että ”HKL ei koskaan toimittanut operaatiokonseptia.” Tämäkään ei liene kehu vaan sellainen seikka, jonka kaupunkilaisena ja veronmaksajana olisi toivonut olevan luottamushenkilöillä tulevasti tiedossa. Satoja miljoonia euroja, joukkoliikenne jne.

Yhteenvetonsa yhteenvedossa Siemens ihmetteli sitä,  ettei sellaisia henkilöitä kuin Tapio Hölttä, Otso Kivekäs tai Pekka Sauri saatu oikeuteen HKL:n toimesta käräjäoikeuteen kuultavaksi: ”Heidän nimensä on kuitenkin monissa hankkeen asiakirjoissa ja he ovat muutenkin keskeisiä tässä.” Mistä hiljaisuus kertoo? Tätä Siemens haluaa käräjäoikeudenkin miettivän.

On tietysti mahdollista, että olen ajatuksineni väärällä polulla. Että ei tässä mitään ihmeellistä koskaan ollutkaan. Ehkä Siemens häviää tämän kiistan, mutta juuri nyt ei siltä näytä. Joka tapauksessa Helsingin metron synkkä historia saa sellaista jatkoa jota kaupunkilaiset ja veronmaksajat ihmettelevät vielä sadan vuoden kuluttua. Se ei mairittele ketään.

**** Kirjoittaja on seurannut työkseen vuosia Helsingin metron automatisointia ja Länsimetron rakentumista. Tässä blogissa on merkintöjä jotka osin eroavat julkisuudessa aiemmin kerrotuista asioista, lisäävät yksityiskohtia tai kertaavat vanhaa. Käräjäoikeuden tuomio lienee seuraava päivitys. Se tulee vuoden vaihduttua uuteen. Sitä ennen, syyskuussa 2019, minä siirryn uuden työnantajan palvelukseen Journalistiliittoon. – Kiitos Tack & kivaa kesää lukijoille, kommentoijille & ja vinkkaajille! Teitä on paljon.

Huomioita käräjäoikeudesta

Keskiviikkona päähuomion vei hämmennys siitä, kenen tiedon pohjalta Helsingin kaupunginhallitukselle kerrottiin syksyllä 2014, että Länsimetron liikenne ei pääse alkamaan sovitusti.

Todistajana kuullun HKL:n hallintojohtaja Yrjö Judströmin mukaan se oli Siemens, joka ilmoitti syksyllä 2014, että Länsimetron alku viivästyy, mikä asia sitten raportoitiin Helsingin johdolle. Siemens kuitenkin esitti oikeudessa asianajajiensa välityksellä kirjallisia todisteita, joiden perusteella yhtiö olikin aivan päinvastaista mieltä. Mistä Judströmin tieto siis tuli? Ilmeisesti Länsimetroyhtiöstä, ”Länsimetron tilannepäivityksestä”, Judström lopulta kertoi oikeudessa.

Se, mihin Länsimetron tilannepäivitys pohjasi, ei Helsingin käräjäoikeudessa selvinnyt.

Se tiedetään, että Länsimetron liikenne ei alkanut elokuussa 2016. Se olikin shokeeraava uutinen sen vuoden kesäkuun alussa. Sitä se oli, vaikka varoituskellot siis soivat kovaäänisesti jo melkein kaksi vuotta aiemmin.

Mitä kaikkea ja miten luottamushenkilöille kerrottiin ja miksi he kaikesta huolimatta omilla päätöksillään ajoivat eteenpäin projektia, joka jo varhaisessa vaiheessa meni mönkään?

Alla huomioita Helsingin käräjäoikeudesta. Loppulausunnot ovat kesäkuussa ja kiistaan saadaan alkusyksystä tuomio. Sen jälkeen seurannee hovioikeuden käsityely.

1. On huikeaa miten arvokkaasti ja tasapuolisesti oikeuden kolme tuomaria seuraavat salissaan tapahtuvaa todistelua. Ilme ei värähdä vaikka todistaja tai asianajaja kertoisi mitä.
2. Automaattimetroprojektia verrattiin aikanaan ainakin HKL:n toimesta ydinvoimalan rakentamiseen. Tällä haluttiin varsinkin ongelmien vuodettua julkisuuteen viestiä sitä, että projekti on hyvin monimutkainen, mutta silti hallittavissa.
3. Oikeudenkäynnissä on kuitenkin selvinnyt, että tilaajan ja kenties myyjänkin projektiorganisaatio oli alusta alkaen hankkeen vaativuuteen nähden aivan liian ohut.
4. Tilaaja ja myyjä pyrkivät ajan myötä ja pakon edessä korjaamaan projektiorganisaatiota, mutta erilaisten uusien kokoonpanojen lisääntyvät kokoukset eivät parantaneet varsinaista työsuoritusta.
5. HKL:n omienkin todistajien kertoman perusteella piirtyy kuva, että yhtiön ylin johto ei myöskään ymmärtänyt alemman johtoportaan eripuraisuutta eikä näin ollen osannut siihen puuttua.
6. HKL halusi automatisoida 1980-luvun alussa käyttöön otetut metrojunat. Tarjouskilpailun perusteella myyjäksi eli työn suorittajaksi valikoitui Siemens, teollisuusjätti jonka erikoisalaa maanalaiset olivat.
7. HKL:n mukaan Siemensin olisi pitänyt ymmärtää vanhojen metrojunien modernisointiin sisältyvät riskit. Esimerkiksi se, että HKL:n vanhassa kalustossa junat olivat keskenään erilaisia, mikä vaikeutti Siemensin sarja-asennuksia.
8. Kesällä 2012 solmittu ns. Etenemissopimus oli alusta alkaen epätoivoinen viritelmä. Hankkeessa käytännössä mikään ei muuttunut ja tammikuussa 2015 oltiin tilanteessa, että kaikki sopimukset purettiin.
9. Automaattimetrohankkeen aloittamisesta on kohta 10 vuotta. Edellä mainittu tilanne silti korostuu kun oikeudenkäynnin kuluessa on käynyt selville millä tavoin ehkä varsinkin HKL:n projektijohtajat ovat valmistautuneet oikeuskiistaan. Ydinvoimala-hankkeeseen verratun hankkeen yksityiskohtia on yllättävän vaikea muistaa.
10. Eräs todistajanlausunto säilynnee muistissa kauan, ”haluttiin olla sankareita”. Lausuja on HKL:n entinen toimitusjohtaja Matti Lahdenranta.
11. Jostakin syystä HKL:n metroliikenteen silloista johtajaa Tapio Hölttää ei oikeudessa kuulla todistajana.
12. Helsingin ja Espoon luottamushenkilöille on ilmeisesti vuosien ajan annettu tilannepäivityksiä jotka eivät vastanneet todellisuutta.
13. Virheellinen käsitys eteenpäin menemisestä ja asioiden jonkinlaisesta sujumisesta kerrottiin myös medialle, joka laajalti toisti tätä virallista sanomaa.
14. Käräjäoikeutta on käyty vajaa vuosi. Kiistan käsittelyä ovat seuranneet totta kai tuomarien, asianajajien, tulkkien ja todistajien lisäksi satunnaisesti opiskelijat, joskus joitakin journalisteja ja vieläkin harvemmin muuta yleisöä. Muuhun yleisöön ei lukeudu useiden satojen miljoonien eurojen arvoisessa julkisessa infrahankkeessa päätöksiä tehneet luottamushenkilöt.

Nyt sinkoilevat ärräpäät

Sä et osaa mitään, lällätislää! Tiistain esitys Helsingin käräjäoikeudessa sisälsi tunnetta ja draamaa.

Kiista metron automatisoinnista on edennyt uuteen kiihkeään vaiheeseen. Helsingin käräjäoikeudessa kuultiin tiistaina alkupuheenvuorot osakokonaisuudesta IV. Aiheena se, oliko HKL:llä oikeus irtisanoa mm. hankesopimus ja etenemissopimus.

Olin tällä kertaa paikalla salissa 516 vain HKL:n puheenvuoron aikana, joka on harmi, sillä näin jäi kuulematta se, miten Siemens vastasi Helsingin väitteisiin sopimusrikkomuksista. Kaiken tärkeän voi toki oikeudenkäyntiasiakirjoista lukea, mutta lukeminen ei korvaa kuuntelemista.

Salissa oli kolme tuomaria, yhteensä kahdeksan asianajajaa sekä ainoana toimittajana ja/tai yleisönä allekirjoittanut.

Tämä oikeudenläynnin viimeinen vaihe on mielenkiintoinen. Kaupunkilaisen eli maksajan kannalta ollaan niin sanotusti asian ytimessä. Käsittääkseni HKL:n ja Länsimetro Oy:n kanta on edelleen se, että Siemens on se taho joka ei tehnyt mitä sen piti tehdä, ei vaikka työstä maksettiin eikä senkään jälkeen, kun havaituista ongelmista reklamoitiin ja ratkaisuja haettiin yhdessä.

Ylläoleva toki kerrottiin oikeudessa äänenpainolla sekä sanoin, jotka voi tiivistää niin, että Siemens ei osaa mitään ja HKL:llä oli oikeus irtisanoa kaikki sopimukset. Siemensin asianajat reagoivatkin hämmästynein katsein viimeistään siinä vaiheessa, kun HKL väitti Siemensin toimineen täysin tieten tahtoen asioita vaikeuttaen ja vastuita HKL:lle ja Länsimetro Oy:lle siirtäen.

Ei siellä sentään kiroiltu, mutta läheltä liippasi.

En tosiaan voinut jäädä kuuntelemaan Siemensin vastinetta, mitä asiaa pahoittelen senkin vuoksi, että käräjäoikeus ei luovuta minulle kiistan osapuolten jo esitettyjä ja julkistettuja lausuntoja. Käräjäoikeus vetoaa siihen, että power point-esityksiin sisältyy oikeuden jäsenten muistiinpanoja. Mutta olen melko varma, että myyjä Siemens painokkaasti toistaa kantansa siitä, että tilaaja HKL ei ollut käsittänyt ostamansa projektin laajuutta sekä varsinkin sen, kuinka ohut ja riitaisa HKL:n oma organisaatio ja johto oli. Nämä asiat ovat tulleet aikaisemmin oikeudenkäynnissä asiakirjojen ja todistajien myötä ilmi. Nyt tapahtumista, käytännöistä ja edellytyksistä automatisoida Helsingin ja Espoon metro kiistellään vain uudella vimmalla.

Summat ovat isoja, kyseessä on kymmenien miljoonien ja yhteensä satojen miljoonien eurojen arvoinen sotku. Rahat otetaan tasan samasta kukkarosta kuin kaupunkien muutkin menot kuten homekoulujen korjaamiseen vaaditut summat.

Oikeudenkäynnin tämä vaihe ei tuottanut suurta julkisuutta mediassa. Tähän voi tulla muutos kesäkuun lopussa, kun käräjäoikeudessa esitellään osapuolten loppulausunnot sekä viimeiset todistajat. Tuomio julistettaneen alkusyksystä.